Postin toiminta

Jokainen tuntuu nykyään itkevän postin kulusta. Parhaiten postin toimintaa tuntuukin kuvaavan seuraava: Jos aiot tehdä paloittelusurman, miten varmistat ettet jää kiinni? -> Lähetä ruumiinkappaleet postipaketissa, eivät taatusti löydy enää ikinä. Jonotan tätä kirjoittaessa Postin asiakaspalveluun antaakseni palautetta ja kysyäkseni että mitä teen tälle tilanteelle. Odotusmusiikkina soi "Sail away". Kyllä, siltä tuntuu. Postit seilaavat saatanan kauas ja tuntuu että oma elämänhallinta pettää ihan justiinsa. Rahani eivät riitä enää arjesta selviämiseen pariin kuukauteen, kiitos siitä Suomen Postille. Omaa mokaanikin tilanteessa on; minun pitäisi muistaa ja tietää, mitä maksuja on tulossa, mitä pitää maksaa ja milloin. Mutta kun olen niin naiivi ja hyväuskoinen paska että reagoin vasta kun lasku tulee. Joskus lasku ei tule, ja maksan sitten vasta muistutuksesta. Tai perinnän kauttakin. Mutta maksanpa kuitenkin, kunhan se lasku tulee. Perinnät ovat kohdallani huomattavasti vähentyneet kun olen saanut siirrettyä laskuja sähköiseksi, eli ihan e-laskuksi verkkopankkiin. Mutta silti osa laskuista tulee paperilaskuna ja kovasti aina uskon että ne tulevat, reagoin, maksan ja talous toimii.. Mutta kerron tässä viimeisestä muutamasta viikosta. 25.8 Meiltä katkesi sähköt. Odottelin ensin että tulevatko takaisin, mutta alkoi näyttää siltä että eivät tule. Koska myrskyjä ja muita ei ollut, soittelin verkkoyhtiölle. Ei kuulema ole laskuja jotka olisivat avoimena / joista olisi eräpäivä mennyt. No, sitten soittamaan sähköntoimittajalle, ja syy löytyi: Meiltä on jäänyt huhtikuussa maksamatta 34 euroa. Firma on Nordic Green Energy. Mainittakoon, että kaikki laskut sitä ennen ja sen jälkeen on kyllä maksettu. Yksi oli jäänyt välistä sillä lasku tuli sähköpostitse ja tuolloin, kyseisen kuukauden aikana vaihdoin senkin laskun tulemaan sähköisenä, joten siksi se jotenkin pääsi lipsahtamaan välistä. Normaalille ihmisellehän olisi tullut maksumuistutus. Sitten olisi tullut ehkä toinenkin. Ja sen jälkeen olisi sitten tullut ehkä jo perintätoimiston karhukirje. Sieltä perintätoimistolta mahdollisesti toinenkin.. Ja sitten se lain vaatima katkaisuilmoitus. Siinä vaiheessa jokainen marja-hamsteri viimeistään maksaa laskunsa, myy vaikka torilla persettä jotta saa sähkönsä pidettyä. Minäpä en niin tehnyt, sillä en saanut näitä edellä mainittuja laskuja. En yhden yhtä paperilaskua tälstä "Trust kapital Group"-yhtiöltä, enkä itse Nordic Green Energyltä. Tässä vaiheessa kun saimme selville että se on tuo huhtikuun lasku ja että kyseessä on se meidän oma mokamme, kun on livahtanut ohi silmien sähköpostissa, myönsimme että oma moka. Kirosimme postinkulkua, kuten monta kertaa aiemminkin, ja varauduimme maksamaan summan korkoineen ja perintäkuluineen ja avaus- sekä katkaisumaksuineen. Mutta kun kuulin summan, purskahdin itkuun. 611 ja rapeat päälle. KUUSISATAAYKSITOISTA EUROA! Miksi? Koska siihen päälle tuli 250 euroa "etumaksua" koska olimme niin vakavasti laiminlyöneet maksuvelvoitteemme. Yritimme selittää ja pyytää että ihan oikeasti, maksut on maksettu ennen ja jälkeen, summa on 34 euroa, maksamme tänään katkaisu- ja avausmaksun ja muut kulut, mutta voisiko mitenkään Nordic Green Energy tiputtaa tuon etumaksun pois? Ei voinut. Ei itkun ja hammastenkiristysten kauttakaan. Joten revimme rahat kasaan ja saimme sähköt päälle. Maanantaina, 5.9 sain postia iltasella, koska meillehän illalla jaetaan kireposti tätä nykyä. Posti toi mm. katkaisuvaroituksen, joka on lähetetty paperin mukaan jo 02.08... Parempi myöhään kun ei milloinkaan...ko? Samalla sain postia lääkäri-asioissa. Maanantaina olisi ollut aika, ja perjantainakin olisi ollut labrakokeita. Soitin ja selitin tilanteen, ja paniikissa odotin että joudunko maksamaan sen 49.5 euroa peruuttamatta jätetystä ajasta. En ilmeisesti, koska virkailia sanoi että "Näitä on tullut vastaan nyt useampikin tässä lähiaikoina, en tiedä mikä postinkulussa nyt mättää". En tiedä minäkään, mutta alistuin taasen kohtalooni kun en muutakaan voi. Sain onneksi uudet ajat puhelimitse. Tänään puheluni syy postille oli se, että en enää keksi mitä teen näiden asioiden kanssa. Olen tilannut isoäidilleni Kouvolan sanomia. Muistan että olen maksanut laskun joka tuli, ja homma on ollut sillä selvä. Lehti on tätä nykyä, 25.8 alkaen kestotilaus, sitä ennen tilailin pätkissä kun tuli tarjouksia. Viime torstaina ja perjantaina lehteä ei tullut, ja soitin jakelupäivystykseen. Siellä oli mennyt tilatessa rasti väärään kohtaan ja oli merkintä siis että lehti tuodaan päiväpostin mukana. Ei mennyt, sillä posti "unohti jakaa lehden" torstaina ja perjantaina. Tämä muuten kävi ilmi perjantaina siten, että isoäitini soitti paniikissa että ei pääse saunaan kun kuvitteli että on torstai kun lehteä ei tullut. Muistihäiriöinen kun ei katso kalenteria vaan lehden päivämäärää. Nyt sitten lehteä ei tullutkaan, ja soitin tuohtuneena jakelupäivystykseen että miten vaikeaa se lehden perille toimittaminen voi olla. Ongelma ei ollutkaan jakelussa, tällä kertaa, vaan siinä että minulla on Helmikuun lasku maksamatta. Miksikö? Koska se, muistutuksineen, ei ole tullut perille! No, nyt revin siihen rahaa sitten korkojen kera kasaan.. Soitin Kouvolan Sanomien asiakaspalveluun, ja siellä asiakaspalvelija kertoi asuvansa samalla alueella kanssani, ja sanoi että heillä todella usein menee postit naapurin laatikkoon. En tiedä pitäisikö tässä lähteä käymään postin tullessa laatikot läpi koko kadulta vai miten sitä saisi omansa tulemaan.. Soitin siis postille. Odotin 23 minuuttia. Jonotusaika on Maksullinen, Tietenkin. Asiani kesti pari minuuttia. Maksoin puhelinlaskussani nyt sitten siitä, että asiakaspalvelija laittaa ilmoituksen jakajalle että postini laitetaan tarkkailuun. Kysyin että mitä se tarkoittaa, joten sehän tarkoittaa sitä että jakaja kirjaa jokaisen laatikkooni laittaman kirjeen / lähetyksen. Kiva juttu sinällään, mutta ylimääräisestä työstä vittuuntuneena se varmaan kirjailee mitä kirjailee ja jakaa tai on jakamatta kirjaamansa. Oloni on siis stressaantunut, turvaton, vittuuntunut, avuton... En tiedä mitä teen. Oikeasti, ei mitään käryä. Kuluttajasuoja-asiamiehelle ei kuulema kuulu postin ja kuluttajan väliset riidat. Posti on kertonut jo aiemmin että minulla ei ole heidän kanssaan palvelusopimuksia jos olen vastaanottaja enkä lähettäjä. Joten en voi tehdä mitään. En yhtään mitään.

Isänmaan Toivot ja Tuulikit, osa 2

Tässä tätä reagointia kerrakseen.

Isänmaan Toivot ja Tuulikit, osa 1

Tervettä? Tällaisten ihmisten kanssa telluksella tulee tallattua. Ja vielä omassa kotimaassamme. Näiden ihmisten työnantajat, lähimmäiset ja muut,  teillä on myös vastuu. Oikeasti. Meillä kaikilla on vastuu! Emme voi hyväksyä tällaista. Emme toki voi hyväksyä raiskauksia, emme rikoksia. Mutta näitä?

Piraattina minun tulisi hyväksyä tämä puhe, sillä tässähän ei ole piraattiaatteen mukaisesti ketään vahingoitettu. Tässä ajatusmaailmani eroaa piraateista; me suomalaiset emme kykene käyttäytymään ilman että laki ja asetukset ohjaavat meitä. Kun emme edes niiden kera.
Pahoittelen kuvankaappausten asettelua jne, en jaksa sen kummemmin käydä läpi. Ilmi tulee tuosta kuitenkin.

Tarkoituksella jätän nimeni sensuroimatta, ei tarvitse heidän sitten sitä rueta metsästämään kun tekevät taas ilmiantoja blogista ja menevät itkemään poliisilaitokselle että julkaisen täällä heidän juttujaan ilman lupaa. Täten lupaan kuulusteluissa vastata että mielestäni tilanne on vakava; tämä on vihapuhetta pahimmillaan. Mielestäni jo puheella pitäisi olla seurauksensa, hullut saavat tämmöisistä ryhmistä kiksejä ja tilanne kärjistyy.

Mainittakoon että olen itsekin maahanmuuttokriittinen. Kriittinen, en vastainen. Enkä rasisti. En hyväksy maahanmuuttajien tekemiä rikoksia. Mutta! En hyväksy sen enempää kantasuomalaisten tekemiä rikoksia. Mutta yhtäkaikki; tällainen uhittelu vie pointin koko maahanmuuttokriittiseltä keskustelulta.

Maksuhäiriömerkintä

Omalla asuinalueellani (kaupunginosa) asuu 1222 yli 18-vuotiasta. 7 % heistä / meistä on saanut maksuhäiriömerkinnän. Maksuhäiriöiden keskiarvo on 2 382 €, mutta tyypillisesti alueella rekisteröity maksuhäiriö aiheutuu summasta 244 € (mediaani).

Mitä tämä kertoo ajastamme? Mielestäni kyse ei tällä hetkellä ole välinpitämättömyydestä vaan siitä että meillä menee suomessa perkeleen huonosti. Eikä suunta taida olla ylöspäin vielä. Huokaus.

Kiinnostaako verrata oman asuinalueesi tietoja?
Kas tuolta onnistuu itsensä masentaminen monin tavoin.

Intrum Justitian kanssa asiointia

Intrum Justitialta tuli kirje, jossa ilmoitettiin että kun kerran olen maksanut liikaa, he haluavat palauttaa liikaa maksetun summan. Voisin täyttää lomakkeen jossa kysytään IBAN-tilinumero ja allekirjoitus. Tai se nykyään helpompi vaihtoehto, eli sähköposti! Okei. Ohjelapussa sanotaan näin tämän vaihtoehdon kohdalla:

B)

Lähettäkää tiliyhteystiedot, asianumero (xxx) sekä palautuksen numero (xxx) sähköpostilla osoitteeseen palautukset(at)intrum.com.

HUOM! Tietoturvasyistä ilmoituksen voi tehdä sähköpostitse vain, mikäli lähettäjän sähköpostiosoitteesta ilmenee teidän nimenne, esim. tilin.omistaja@sähköposti.fi tai yritykselle palautettaessa etunimi,sukunimi@yritys.fi. Ilmoituksen voi lähettää myös PDF muotoisena liitetiedostona, jolloin allekirjoituksen tulee olla liitteessä.


Okei. Näkeekö kukaan muu tässä nyt jonkun asian olevan vituillaan...?

Kersa ja kansalaisoikeus

"Koulu pakotti 12-vuotiaan paljastamaan facebookin salasanansa. Ihmiset ovat nyt facebookissa meuhkanneet malliin "Tää on oikeesti aika kipeetä jo.. Mitä helvettiä se koulu on ruotimassa tytön yksityiselämää?"
No, minustakin lehtijutun perusteella tuo oli pöyristyttävää. Nimittäin se, että tuonikäisellä ei vielä aivot toimi (vielä/enää?) että tajuaisi että ei siellä facebookissakaan voi mitä vaan kirjoitella, ei yksityisesti eikä julkisesti päivittäen. En edes tiennyt, että noin nuorilla on vielä asiaa facebookkiin.
Mutta niin; puhun nyt taas yksityishenkilönä, korostettakoon se tähän, enkä piraattipuoluelaisena: Minusta on järjetöntä että 12-vuotias tekee koneella yhtään mitään mitä vanhemmat eivät tiedä. Minusta on järjetöntä, että 12-vuotias voi salasanalla peitoten tehdä "mitä vaan". Lapsia, ja 12-vuotias on vielä lapsi, pitää kyllä suojella. Ei niitä keskusteluja varmasti olisi käyty läpi, mikäli niissä ei olisi jotain läpikäytävää. Ehkä lapsen seksuaalisuus orastaa "liian aikaisin", ehkä se on kysellyt vanhemmiltakin miehiltä? (Pedofiilikortti on ihan hyvä heittää tähän väliin.)
Jokatapauksessa, en tiedä mikä on kyseisen maan laki, mutta Suomessakin vasta 15-vuotias on rikosoikeudellisessa vastuussa. Sitä ennen vanhemmat ovat vastuussa lapsiensa tekemisestä, joten olen sitä mieltä että lapsen tekemisiä tuleekin vahtia sitä ennen. Ja mitä tulee sitten siihen, että nimenomaan KOULU on reagoinut asiaan: en tiedä taas miten kyseisessä maassa, mutta meillä Suomessa koulun kuuluisi ottaa yhteyttä vanhempiin joiden kanssa asiaa voitaisiin puida. Miksi kyseisessä lehtijutussa ei kerrottu, miten vanhemmat suhtautuivat asiaan... vai suhtautuivatko mitenkään? Ilmeisesti joku on kuitenkin lapselle asianajajan palkannut, vai liekö asialla joku sellainen asianajaja joka haluaa tehdä jutun korvauksetta. En tiedä. Koska juttu ei kerro.

Mutta jos nyt ajatellaan sitä, mitä tiedän tämän yhden lehtijutun perusteella, niin kyllä minä vahvasti oletan, että lapsen valvominen on tässä tapauksessa tärkeämpää kuin se "kansalaisoikeus". Ehkä alle 15-vuotiaalla pitäisi olla laissa määritellyt eri oikeudet mitä aikuisella. Kun eiväthän ne velvollisuudetkaan samoja ole...?

Ja ennenkuin joku kerkee meuhkaamaan että "etkö itse muista kun olit 12..." niin vastattakoon: kyllä, muistan. Minut huostaanotettiin kun olin 12. Ja olisin muuten ollut äärimmäisen kiitollinen jos minulla olisi ollut joku joka olisi oikeasti välittänyt missä luuhasin päivät, teinkö läksyt, sainko ruokaa ja liikuinko tarpeeksi. Ja kenen kanssa vietin aikaani. Ei ollut, sillä minä olin "järkevä tyttö". Vai olinko sittenkään...?

Isosisko valvoo.

Tällä hetkellä kohistaan siitä että nyt on viimeinen hetki poistaa tietonsa googlesta. Petteri Järvinen kirjoittaa aiheesta mielestäni aika hyvin.

En aio poistaa googlesta tietojani, ja minusta on vain hyvä, että google edes yrittää kerätä tietoja ja kohdistaa mainoksia. Onneksi melko harvoin niitä viagra-mainoksia tulee sähköpostiin..

Mutta jos johonkin mainontaan kaipaisin tiedonkeruuta ja kohdistusta, niin se on se spämmi mikä tulee postiluukusta. En halua laittaa "ei mainoksia"-kylttejä, koska minä haluan mainoksia. Minä olen niin köyhä, että haluan tietää, jos saan perunani ja lihani vähän halvemmalla jostain toisesta kaupasta. Mutta.. Sen sijaan minä en halua viikottaista sotkaa. Enkä askoa. En nimittäin ole ostamassa uusia huonekaluja. Ja jos ostan, ostan ikeasta.
En kaipaa kahdesti viikossa lidlin mainoksia, ne alkavat jo rasittaa silmiä siinä määrin, että luen keskimäärin joka kolmannen kerran kun silmiin sattuu osumaan. En kaipaa citymarketin mainoksia lainkaan, sillä citymarket on boikotissa.
Sen sijaan kaipaisin sinooperin mainontaa. Kaipaan myös tiimarin mainontaa. Kaipaan hesen tarjouskuponkeja, mutta en niiden yhdeksän täällä meillä mainostavan pizzerian "muka-ale-kuponkeja". Kaipaan puhelinluetteloa, sillä joskus on tilanteita että netti pätkii, ja haluan.. lukemista? En kaipaa Kouvolan Sanomien mainontaa, sillä minulla ei moiseen lärpykkään ole varaa, vaikka sitä mielelläni lukisinkin. K-market saisi mainostaa, ja s-marketin mainontaa en ole nähnytkään, ellei ilmaisjakelulehden sivuilta bongattua viikottaista boxia lasketa.
Lelukaupoista en kaipaa mainontaa, enkä paikalliselta tallilta ratsastustunteja. Kirjasto saisi kyllä infota minua uutuuksistaan, kirjakauppa sen sijaan saisi jättää väliin.

No, minä en nyt vaan osaa olla huolissani googlesta. Kerätköön minun puolestani mitä tietoja haluavat; minä skannaan ostokseni myös Nielsenille, joten ei minulla ole tosiaankaan mitään sitä vastaan että joku tietää, mitä teen.
Silti, en minä halua tietää, mitä Sinä teet. Enkä halua katsoa big brotheria. En todellakaan.

Vaimousvinkit

Mtv3:n sivuilta löytyy artikkeli "näin vaimo palveli 50-luvulla, lue uskomattomat neuvot. Millä tavalla uskomattomat? Ettei nykyihminen voi kuvitellakaan että 50-luvulla elettiin niin? Ettei kyetä uskomaan, että nykyään neuvottaisiin niin? Vai mitä tällä nyt ajetaan takaa..
Otetaanpas nyt sitten taas ruodittavaksi.

1. Valmista illallinen ja suunnittele se valmiiksi mielellään jo edellisenä iltana, jotta ruoka on varmasti täydellistä.

Vuonna 1955 naiset eivät käyneet töissä, vaan huolehtivat kodistaan ja perheestään. Siksi hyvän vaimon tehtävänä oli valmistaa aviomiehelleen joka ilta kunnon ateria, jonka valmistamiseen meni yleensä koko päivä. Sen vuoksi ateria oli myös hyvä suunnitella edellisenä iltana, jotta kaikki olisi varmasti täydellistä rakkaan miehen tullessa kotiin.

– (Valmistamalla hyvän illallisen) kerrot hänelle, että olet ajatellut häntä ja huomioit hänen tarpeensa. Useimmat miehet ovat nälkäisiä tullessaan kotiin ja hyvä illallinen, varsinkin hänen lempiruokaansa, on osa lämmintä vastaanottoa, lehdessä kirjoitetaan.


Niin. mikä tässä on pielessä? Nykyään jos nainen on kotona ja mies käy töissä, naisen kuuluu nalkuttaa niin maan helvetisti. Ja ruikuttaa kaikesta. Kuinka kamalaa on kun joutuu olemaan kotona. Ja kuinka rahaa ei ole. Ja kuinka kotona on aina vaan sotkuista. Ja että vituttaa kun sitä ja tätä ja tota. Eikä ruoka ainakaan ole valmiina.
Itse allekirjoitan täysin tuon "useimmat miehet ovat nälkäisiä tullessaan kotiin". Itse yritän useimpina päivinä tehdä ruuan valmiiksi kun mieheke tulee kotiin. Valitettavasti hänellä usein menee ylitöiksi, joten en välttämättä kykene arvioimaan saapumisaikaa. Mutta niinä päivinä kun ruoka on valmiina pöydässä, kyllä se ilta vaan sujuu rattoisammin. Ja jos siiä vielä onkin vähän ruuanlaitto kesken, niin se ei haittaa, koska miehekkeellä on silloin aikaa kertoa mitä töissä on sattunut sen päivänä aikana.
Itseasiassa tämän viikon osalta olen ruuat suunnitellut etukäteen, ja mm. valmistanut eilisen aikana jo tämän päivänä jälkiruuan ja aloittanut tässä aamusta illan aterian valmistelun. Päivääni kuuluu joka tapauksessa kodinhuollollisia toimenpiteitä.. Siivousta ja sen sellaista.
Meillä kyllä on tasa-arvoa, mieheke kyllä täyttää toisinaan tiskikonetta ja ripustaa joskus iltapäivisin pyykit jos olen ottanut pyykkivuoron viikonlopulle.. Mutta koskaan hän ei pese vessaa, ei imuroi, ei pese lattioita eikä pyyhi pölyjä. Mielestäni ne kuuluvat naiselle eikä miehen tarvitse sellaista tehdä, jos käy töissä.


2. Ole hilpeä ja mielenkiintoinen

Miehen päivä on voinut olla tylsä ja yksi vaimon velvollisuuksista on piristää häntä.

Niin. yleensä siinä vaiheessa kun hän on saanut työasiansa kerrottua, minä en kerro mitään kotipäivästä, ellei jotain tärkeää ole sattunut. Sen jälkeen yleensä keskustellaan ihan muita asioita; politiikkaa, netti-ilmiöitä, koirista.. Hilpeäksi minua tuskin voi sanoa, mutta ehkä jollain tasolla ainakin vaihtelevaksi, joskaan ei välttämättä suoraan mielenkiintoiseksi. Mielestäni kuitenkin naisen tehtävä on saada toisinaan mies myös nauramaan, joten välillä kyllä tarkoituksella etsin esim. netistä jotain millä saan häntä hauskuutettua.


3. Siivoa sotkut

Toki olet siivonnut kodin jo paljon ennen miehesi kotiintuloa, mutta se on hyvä käydä läpi vielä viimeisen kerran juuri ennen kuin aviomiehesi saapuu.

– Kylmempinä päivinä sinun pitäisi sytyttää takkaan tuli, jonka lämmössä hän voi rentoutua. Aviomiehesi tuntee tällöin löytäneensä rauhan ja järjestyksen tyyssijan ja sinäkin piristyt. Loppujen lopuksi hänen tarpeidensa huomioinenhan takaa sinulle huikean henkilökohtaisen tyydytyksen tunteen, suomennettu lehtiartikkeli neuvoo.


Vaikken olisi siivonnutkaan juuri päivän aikana, mikä johtuu lähinnä tämänhetkisestä tilanteestani selän kanssa, käyn silti kodin läpi kertaalleen ennen miehekkeen saapumista. Ja katson, ettei mitään suorastaan stressiä aiheuttavaa, kuten maksamattomia laskuja loju pöydällä, tai mitään muutakaan verenpainetta nostattavaa. Yritän katsoa että hän ei kompastu mihinkään tullessaan ovesta ja että vedenkeittimelle on vapaa pääsy. Päivän aikana yritän katsoa että jompikumpi hänen kahvimukeistaan on tiskattu. Ja kyllä, naisessa on jotain vikaa jos hän ei saa tyydytystä siitä että saa mieheltään tämän kotiintullessa hymyn kun koti on kunnossa ja vaikkapa pullat uunissa.


4. Siisti lapset ja pidä heidät hiljaisina

Kampaa lasten hiukset ja pese heidän kasvonsa ja kätensä. Voit myös vaihtaa heidän vaatteensa.

– Lapsesi ovat pikkuaarteita ja aviomiehesi haluaa nähdä heidät sellaisina. Minimoi kaikki melu. Eliminoi imurin, pesukoneen ja kuivausrummun äänet hänen kotiintuloaikansa lähestyessä. Kannusta lapsia olemaan hiljaa, jutussa neuvotaan.

"Muista osoittaa, että haluat vilpittömästi miellyttää miestäsi. "


Ei minullakaan kaikkeen riittäisi hermot, joten tämän takia minulla ei ole lapsia. Mutta tosiaan, silloin kun meillä on systerin mukuloita ollut hoidossa ja mieheke on tullut kotiin, niin kyllä siinä vaiheessa lapset yleensä ovat jonkun muun puuhan kimpussa, jotta kerkeän kuunnella mitä töissä on sattunut. Ja kyllä, lasten kädet on syytä pestä aika ajoin, etteivät ole tahmaamassa joka paikkaa.
Mutta koska meillä on koiria, niin koirathan ovat yleensä siinä vaiheessa käyneet jo ulkona ja ovat rauhoittuneet päivän riehumisista. Ne juoksevat ovelle vastaan ja hyppäävät kyllä syliin ja kaipaavat rapsutuksia, mutta sen jälkeen ne menevät touhuamaan omiaan esim. olohuoneeseen miehekkeen tullessa keittiöön joko ottamaan välipalaa odotellessa että ruoka on valmista, tai syömään.


5. Hymyile

Hyvä aviovaimo on iloinen tavatessaan miehensä, joten osoita että haluat vilpittömästi miellyttää häntä. On myös tärkeää kuunnella, miten miehen päivä on sujunut.

– Sinulla saattaa olla useita tärkeitä kysymyksiä hänelle, mutta nyt ei ole niiden aika. Anna hänen puhua ensin ja muista, että hänen keskusteluaiheensa ovat aina sinun asioitasi tärkeämpiä.

Tämän olen oppinut itse kantapään kautta. Mikäli jaksan väläyttää edes pienen hymyn, enkä ota miestä kotiin naama norsunvitulla, niin tottakai illasta tulee parempi. Hän näkee että hänen kotiintulonsa ilahduttaa minua, ja näin ollen hän tuntee olevansa "kotonaan". Ja oikeasti on todella tärkeää kuunnella, miten miehekkeen päivä on sujunut. Jos en kuuntele, niin stressi kasaantuu. Hän ei "osaa" kirjoittaa ajatuksiaan paperille, vaan hän on ihminen jonka täytyy saada jutella. Juttelemalla hän saa käytyä läpi päivän asiat ja jäsenneltyä ajatuksensa. Eikä se aika ole minulta mitään pois, että tiedän, mitä hänelle on päivän aikana tapahtunut.
Ihan täysin en allekirjoita sitä että hänen keskustelunaiheensa ovat AINA tärkeämpiä kuin minun asiani, sillä joskus päivän aikana tulee ilmi jotain mikä hänen on saatava tietää kotiintullessaan, ellen jopa soita ihan töihin asiasta. Mutta useimmiten kuitenkin annan hänen kertoa päivästään ensin.


6. Tee illasta hänen iltansa

Vaimo ei saa valittaa, vaikka mies on myöhässä tai jos hän onkin livistänyt muihin huvituksiin ilman sinua. Naisen on yritettävä ymmärtää miehen rasittavan elämän paineita.

– Sinun tavoitteesi on tehdä kodista rauhan, seesteisyyden ja järjestyksen tyyssija, jossa miehesi voi uudistua henkisesti ja fyysisesti.

Kyllähän minäkin joskus huomautan jos mieheke tulee kotiin 2 tuntia sovittua myöhemmin. Mutta toisaalta, jos nalkutan jokaisesta vartista, niin hänelle tulee vaan vieläkin paskempi fiilis. Ylityöt harvoin ovat herkkua kenellekään, joten olen tietoinen että jos heti nalkutan kun hän ovesta pääsee sisään, niin tottakai ilta tulee menemään ketuilleen.  Ja jos itse kiehuu kun papupata, niin miksi toinenkaan olisi tyyni? Tottakai nainen tekee kodin. Sekä henkisesti että fyysisesti. Mies voi tosiaan rakentaa talonkin, mutta yleensä se on se naisen kosketus mikä siitä kodin tekee. Ja kyllä, on se naisesta kiinni, saako mies rentouduttua kotona.


7. Älä valita

Nainen ei saa olla vihainen tai valittaa, vaikka mies olisi koko yön poissa kotoa. 50-luvulla miesten työpäivät olivat lehtiartikkelin mukaan niin raskaita, että vaimon ongelmat ovat pientä siihen verrattuna, mitä mies on mahdollisesti saanut kokea.

– Älä ota häntä vastaan ongelmien ja valitusten säestämä. Se on pientä verrattuna siihen, mitä hän on voinut joutua kärsimään päivän aikana, lehti neuvoo.

Olen aika lailla taas samoilla linjoilla. Joskus miehen on saatava "nollattua". Viime lauantaina olin itseasiassa kuskina kun mieheke päätti lähteä serkkunsa luokse iltaa istumaan ja saunomaan. Ja pikkujouluista kiltisti hain hänet kotiin kun ilta läheni loppuaan. Mitä sillä saavuttaa että istuu kotona mököttämässä ja aloittaa naljailun heti kun mies pistää päänsä ovesta?
Ja mitä tulee töihin; uskon itsekin että se, mitä ongelmia saan järjestettyä kotona (voi ei, tiskit jäi tiskaamatta ja taas ikkunasta vetää) ovat pieniä verrattuna siihen mitä hän saattaa joutua kärsimään töissä. Ja kyllä, silti minä saatan joskus naljailla että oliko se yö nyt sen arvoista että krapulaa pitää kestää. Mutta kaikki on kiinni äänensävystä ja kehonkielestä.
Ja jos taas mies on usein öitä pois, edes kerran kuukaudessa, niin kyllä väitän että nainen on tehnyt jotain väärin jos mies ei kotona viihdy.


8. Vie hänet lepäämään, tarjoa juomaa ja puhu hiljaisella äänellä

Vaimon kuuluu tehdä miehen olo mukavaksi raskaan päivän jälkeen.

– Valmista kylmä tai kuuma juoma häntä varten. Tarjoudu ottamaa häneltä kengät jalasta ja pöyhi hänen tyynynsä. Puhu hiljaisella, rauhoittavalla ja miellyttävällä äänellä.


Uskomattoman paljon totta tässäkin. En tiedä muiden suhteista, mutta kyllä oma mieheni ainakin rauhoittuu jos minä olen rauhallinen. Vaikka hän tulisi ovesta kuin myrskynmerkki, niin mikäli minä kuuntelen, myötäilen, ohjaan hänet keittiöön istumaan ja keitän ne kahvit, niin kyllä se papatus siitä laantuu. Ja minä pöyhin tyynyt itseasiassa jo aamulla, jotta kosteus häipyy sängystä.


9. Muista aina, että hän on perheenpää – älä siis epäile miehesi tekemisiä

Hyvä vaimo ei kysele miehensä tekemisistä tai kyseenalaista hänen vilpittömyyttään.

Muista, että hän on perheenpää ja siis aina oikeudenmukainen ja rehellinen. Sinulla ei ole oikeutta epäillä häntä.

Jatkuvat syytökset ja nalkutukset joka tapauksessa syövät parisuhdetta. Jos jotain epäiltävää on, pitää tarkkailla ja katsoa, onko oikeasti aihetta ja todisteita. Jos on, kannattaa keskustella. Jos ei, antaa asian olla. Ja jos toistuvasti on keskusteltavaa, kannattaa laittaa se mies vaihtoon.


Noniin. En kokenut minkään näistä neuvoista olevan uskomaton, en silloin, en nyt. Ihan uskottavia, järkeviä ja kaikin puolin hyviä neuvoja. Sanovat että rakastuminen on tunnetila, ja rakastaminen työtä. Naisena oleminenkin on työtä. Hyvin usein naiset tekevät itse siitä parisuhteestaan helvettiä omilla ratkaisuillaan. Ja jos kumpikaan osapuoli ei näe omia virheitään, eikä kykene sopeutumaan toiseen, niin.. Niin. Mitä siinä on järkeä sitten?
Meillä mieheni on parempi kokki, ja hän usein laittaa illallisen minulle jos tulen töistä / koulusta / kuntosalilta. Miksen minä kotonaollessani tekisi samaa hänelle?
Miksi minun pitäisi nalkuttaa asioista, joiden tekemiseen ja muuttamiseen minulla itselläni on potentiaalia ja aikaa? Miksi minun pitäisi stressata itseäni kaikella turhalla, kun selviän helpommalla kun vain olen ja teen kuten hyväksi havaittua?

Naiset haluavat kai pohjimmiltaan ollakin onnettomia. Se kotiäiteys on niin koville ottavaa hommaa muutamille.. Ja muutamat, kuten hyvä ystäväni Suvi, ottavat sen vaan osana elämää. Sen kummemmin valittamatta. Ja Suvin luokse on muuten ilo mennä, koti on aina siisti, mukelo on siisti.. Ja Suvi itse jaksaa hymyillä, huonoinakin hetkinä. Ainiin, ja Suvi on tosiaan vielä malli, ja jaksaa itsestään huolehtiakin. Siinä minulla on vielä petraamisen varaa reilusti.

Ottakaa oppia menneistä jos haluatte niiden avioliittojenne kestävän.