Postin toiminta

Jokainen tuntuu nykyään itkevän postin kulusta. Parhaiten postin toimintaa tuntuukin kuvaavan seuraava: Jos aiot tehdä paloittelusurman, miten varmistat ettet jää kiinni? -> Lähetä ruumiinkappaleet postipaketissa, eivät taatusti löydy enää ikinä. Jonotan tätä kirjoittaessa Postin asiakaspalveluun antaakseni palautetta ja kysyäkseni että mitä teen tälle tilanteelle. Odotusmusiikkina soi "Sail away". Kyllä, siltä tuntuu. Postit seilaavat saatanan kauas ja tuntuu että oma elämänhallinta pettää ihan justiinsa. Rahani eivät riitä enää arjesta selviämiseen pariin kuukauteen, kiitos siitä Suomen Postille. Omaa mokaanikin tilanteessa on; minun pitäisi muistaa ja tietää, mitä maksuja on tulossa, mitä pitää maksaa ja milloin. Mutta kun olen niin naiivi ja hyväuskoinen paska että reagoin vasta kun lasku tulee. Joskus lasku ei tule, ja maksan sitten vasta muistutuksesta. Tai perinnän kauttakin. Mutta maksanpa kuitenkin, kunhan se lasku tulee. Perinnät ovat kohdallani huomattavasti vähentyneet kun olen saanut siirrettyä laskuja sähköiseksi, eli ihan e-laskuksi verkkopankkiin. Mutta silti osa laskuista tulee paperilaskuna ja kovasti aina uskon että ne tulevat, reagoin, maksan ja talous toimii.. Mutta kerron tässä viimeisestä muutamasta viikosta. 25.8 Meiltä katkesi sähköt. Odottelin ensin että tulevatko takaisin, mutta alkoi näyttää siltä että eivät tule. Koska myrskyjä ja muita ei ollut, soittelin verkkoyhtiölle. Ei kuulema ole laskuja jotka olisivat avoimena / joista olisi eräpäivä mennyt. No, sitten soittamaan sähköntoimittajalle, ja syy löytyi: Meiltä on jäänyt huhtikuussa maksamatta 34 euroa. Firma on Nordic Green Energy. Mainittakoon, että kaikki laskut sitä ennen ja sen jälkeen on kyllä maksettu. Yksi oli jäänyt välistä sillä lasku tuli sähköpostitse ja tuolloin, kyseisen kuukauden aikana vaihdoin senkin laskun tulemaan sähköisenä, joten siksi se jotenkin pääsi lipsahtamaan välistä. Normaalille ihmisellehän olisi tullut maksumuistutus. Sitten olisi tullut ehkä toinenkin. Ja sen jälkeen olisi sitten tullut ehkä jo perintätoimiston karhukirje. Sieltä perintätoimistolta mahdollisesti toinenkin.. Ja sitten se lain vaatima katkaisuilmoitus. Siinä vaiheessa jokainen marja-hamsteri viimeistään maksaa laskunsa, myy vaikka torilla persettä jotta saa sähkönsä pidettyä. Minäpä en niin tehnyt, sillä en saanut näitä edellä mainittuja laskuja. En yhden yhtä paperilaskua tälstä "Trust kapital Group"-yhtiöltä, enkä itse Nordic Green Energyltä. Tässä vaiheessa kun saimme selville että se on tuo huhtikuun lasku ja että kyseessä on se meidän oma mokamme, kun on livahtanut ohi silmien sähköpostissa, myönsimme että oma moka. Kirosimme postinkulkua, kuten monta kertaa aiemminkin, ja varauduimme maksamaan summan korkoineen ja perintäkuluineen ja avaus- sekä katkaisumaksuineen. Mutta kun kuulin summan, purskahdin itkuun. 611 ja rapeat päälle. KUUSISATAAYKSITOISTA EUROA! Miksi? Koska siihen päälle tuli 250 euroa "etumaksua" koska olimme niin vakavasti laiminlyöneet maksuvelvoitteemme. Yritimme selittää ja pyytää että ihan oikeasti, maksut on maksettu ennen ja jälkeen, summa on 34 euroa, maksamme tänään katkaisu- ja avausmaksun ja muut kulut, mutta voisiko mitenkään Nordic Green Energy tiputtaa tuon etumaksun pois? Ei voinut. Ei itkun ja hammastenkiristysten kauttakaan. Joten revimme rahat kasaan ja saimme sähköt päälle. Maanantaina, 5.9 sain postia iltasella, koska meillehän illalla jaetaan kireposti tätä nykyä. Posti toi mm. katkaisuvaroituksen, joka on lähetetty paperin mukaan jo 02.08... Parempi myöhään kun ei milloinkaan...ko? Samalla sain postia lääkäri-asioissa. Maanantaina olisi ollut aika, ja perjantainakin olisi ollut labrakokeita. Soitin ja selitin tilanteen, ja paniikissa odotin että joudunko maksamaan sen 49.5 euroa peruuttamatta jätetystä ajasta. En ilmeisesti, koska virkailia sanoi että "Näitä on tullut vastaan nyt useampikin tässä lähiaikoina, en tiedä mikä postinkulussa nyt mättää". En tiedä minäkään, mutta alistuin taasen kohtalooni kun en muutakaan voi. Sain onneksi uudet ajat puhelimitse. Tänään puheluni syy postille oli se, että en enää keksi mitä teen näiden asioiden kanssa. Olen tilannut isoäidilleni Kouvolan sanomia. Muistan että olen maksanut laskun joka tuli, ja homma on ollut sillä selvä. Lehti on tätä nykyä, 25.8 alkaen kestotilaus, sitä ennen tilailin pätkissä kun tuli tarjouksia. Viime torstaina ja perjantaina lehteä ei tullut, ja soitin jakelupäivystykseen. Siellä oli mennyt tilatessa rasti väärään kohtaan ja oli merkintä siis että lehti tuodaan päiväpostin mukana. Ei mennyt, sillä posti "unohti jakaa lehden" torstaina ja perjantaina. Tämä muuten kävi ilmi perjantaina siten, että isoäitini soitti paniikissa että ei pääse saunaan kun kuvitteli että on torstai kun lehteä ei tullut. Muistihäiriöinen kun ei katso kalenteria vaan lehden päivämäärää. Nyt sitten lehteä ei tullutkaan, ja soitin tuohtuneena jakelupäivystykseen että miten vaikeaa se lehden perille toimittaminen voi olla. Ongelma ei ollutkaan jakelussa, tällä kertaa, vaan siinä että minulla on Helmikuun lasku maksamatta. Miksikö? Koska se, muistutuksineen, ei ole tullut perille! No, nyt revin siihen rahaa sitten korkojen kera kasaan.. Soitin Kouvolan Sanomien asiakaspalveluun, ja siellä asiakaspalvelija kertoi asuvansa samalla alueella kanssani, ja sanoi että heillä todella usein menee postit naapurin laatikkoon. En tiedä pitäisikö tässä lähteä käymään postin tullessa laatikot läpi koko kadulta vai miten sitä saisi omansa tulemaan.. Soitin siis postille. Odotin 23 minuuttia. Jonotusaika on Maksullinen, Tietenkin. Asiani kesti pari minuuttia. Maksoin puhelinlaskussani nyt sitten siitä, että asiakaspalvelija laittaa ilmoituksen jakajalle että postini laitetaan tarkkailuun. Kysyin että mitä se tarkoittaa, joten sehän tarkoittaa sitä että jakaja kirjaa jokaisen laatikkooni laittaman kirjeen / lähetyksen. Kiva juttu sinällään, mutta ylimääräisestä työstä vittuuntuneena se varmaan kirjailee mitä kirjailee ja jakaa tai on jakamatta kirjaamansa. Oloni on siis stressaantunut, turvaton, vittuuntunut, avuton... En tiedä mitä teen. Oikeasti, ei mitään käryä. Kuluttajasuoja-asiamiehelle ei kuulema kuulu postin ja kuluttajan väliset riidat. Posti on kertonut jo aiemmin että minulla ei ole heidän kanssaan palvelusopimuksia jos olen vastaanottaja enkä lähettäjä. Joten en voi tehdä mitään. En yhtään mitään.

Palkaton omaishoitaja, päivä 2.

TIISTAI:

6.30 ja herätys. Pää on täynnä kaikenlaista joutavaa ja muistettavaa. Pitää muistaa etsiä kirja, jota pitää mainostaa opettajille; "kestävän kehityksen käsikirja". Miksei näillä ole mitään kirjoja koulussa, pysyisi itse edes vähän kärryillä että missä mennään.. Unohdan kirjan kuitenkin.
Juoksen pyykkituvalle hakemaan yön yli kuivuneet pyykit koriin ja kotiin. Narinaa tuskin tulee, seuraava pyykkivuoro kun alkaa vasta aamukahdeksalta. Heitän pyykit korissa vaatekomeron perälle, viikkaan kun kerkiän.
Aamupala ei maistu, mutta kuorin kolme porkkanaa ja otan pari mandariinia kouluun. Ja batterytölkin, josko päivästä selviäisi sen voimin hengissä.
Autossa kuuntelen poppista ja fiilistelen. Kotona ei oikein voi kuunnella omanlaistaan musiikkia, muut kun eivät sitä siedä. En tiedä, miksi minun pitää ajatella muita, eivät muut useinkaan ajattele minua. Mutta niin, onneksi on automatkat. 30km aikana kerkeää kuunnella ihan hyvin herättävää musiikkia ja virkistyä koulupäivää varten. Mikä parasta, saa ajella ikkuna raollaan ja auto viileänä. Luxusta. Mieheke haluaa aina tappaa kuumuuteen kun ajelemme jonnekin.

Saavun koululle. Rouskuttelen porkkanaa opettajaa odotellessani.
Poistun koululta 4 minuuttia saapumiseni jälkeen etätehtävä kädessä, opettaja on sairastunut. Tehtävä käskee selvittämään netin avulla mitä ovat raskasmetallit. Onko pakko käyttää nettiä jos ei jaksa? Päätän kuitenkin tehdä tehtävän, sitten joskus, ennen ensi tiistaita.
Masentaa hiukan, tuli ajeltua tänne asti. Miksi? Miksi ei voi käyttää olemassaolevaa tekniikkaa hyödykseen ja heittää oppilaille tekstiviestiä tai sähköpostia? Miksi pitää ajattaa koululle asti kuuntelemaan että seuraavia tunteja ei ole? En voi käsittää. Eikö oppilaiden vähillä tuloilla ole mitään merkitystä? Eikö voisi heittää sen tekstarin ja oppilaat säästäisivät bensoissa ja bussilipuissa ja millä nyt kukakin kulkee. Bussilla voi olla turhauttavaa päästä pois, uskoisin.
Käytän ajoajan hyväkseni ja soistan äidille. Pahoittelen tiuskimistani sunnuntai-iltana, ja äiti myöntää itkeneensä kun olin ilkeä enkä huomioinut että hän voi soittaa vain sunnuntaisin kun puhelut ovat halvempia. Juttelemme niitä näitä 45 minuutin ajan, ja ajelen postille. Olotila on jotain vittuuntuneen ja huvittuneen välimaastosta.
Haen postin ja käyn samalla kaupassa. Löydän ilokseni meetvurstia joka on merkiltään "maistuva". Se on hk:n kotimainen meetvursti, jonka hk ilmeisesti lakkautti kun ei enää hyllyissä ole. Pääasia että on, vaikka toisen merkkisenä, sillä mieheni ei oikein muita meetvursteja syö. Se on hiukan ruokavammainen monen asian suhteen.. Juustoja hän ei käytä ollenkaan, punajuurta hän ei voi syödää, puuroista menee vain ruispuuro ja muutakin jota en oikeastaan jaksa ajatella ollenkaan. Ajan kotiin, kello on yhdeksän. Availen kirjeet huomatakseni että laskuja on maksamatta, laskuja on saapumatta perille ja laskuja saapuu perille sen verran myöhässä että eräpäiväkin on näemmä mennyt. Vitutuskäyrä nousee huvittuneisuuden ohi ja rankasti. Eikun puhelimeen, kun se sentään vielä toimii, vaikkei puhelinlaskuja näykään. Soitan vakuutusyhtiöön ja saan lisää maksuaikaa. Soitan postille, ja jonottelen yli 5 minuuttia. Jonotusaika on maksullinen. Aloitan puhelun ilmoittamalla että tämä puhelimessa jonottaminen on tullut maksamaan jo neljä euroa, joten alan olla suht vittuuntunut. Avaudun postin kulkemattomuudesta, ja virkailija lupaa laittaa viestiä jakelun puolelle. Sanon, että se ei auta, sinne on oltu yhteydessä jo vaikka kuinka monta kertaa. Postivirkailija lupaa että tällä kertaa soittaa ihan esimies, vaikka olen sitä mieltä että niin teki edelliselläkin kerralla. Päätämme puhelun kuitenkin siihen, en osaa vaatia enempää kun en turhautuneena tiedä ketä syyttäisin postin takkuilusta. Pari päivä sinne tai tänne, mutta kun postit ovat matkalla parhaillaan pari viikkoa.
Seuraavaksi uhrikseni joutuu k1-katsastajat. Aloitan puheluni purkamalla agressiotani: "Vittuiletteko te tietoisesti asiakkaille?" Syvää hiljaisuutta ja kysymys että mitä tarkoitan. Selitän, että he antavat minulle 10 euron alennuskupongin siinä vaiheessa kun auton katsastusaika on jo umpeutunut, ja olen käyttänyt autoni jo muualla. Että onko tämä 10 euron alennus vittuilua vai ovatko he vaan nirsoja asiakkaidensa suhteen, eikö minun rahani kelpaa?
Saan selitystä miten kaikki heidän markkinointinsa hoidetaan keskitetysti toiselta paikkakunnalta, ja että he ovat pahoillaan, ja voin toki käyttää kupongin taloutemme toiseen autoon, joka minulla saattaa olla. Tai vaikka ensi vuonna sitten. Kysyn, aikovatko he ensivuonnakin lähettää kupongin myöhässä. Asiakaspalvelija on vaikeana ja lupaa laittaa asiaa eteenpäin markkinoinnille. Ilmoitan loppuyhteenvetona että enemmän se heiltä on pois kun asiakkailta, jos ei kiinnosta mainostaa ajoissa.
Kaipaan lepotaukoa ja meuhkaan vaihteeksi ircissä ja kurkkaan sähköpostit.
Joku onneton varusmies on varastanut rynkyn ja lähtenyt kovat piipussa säntäilemään pitkin metsiä. Niin, lähtisin minäkin, jos olisi se rynkky. Näin Kouvola saa sekaisin kaikki ihmiset, varusmiehestä vaariin.
Jatkan soittokierrostani ulosottoon ja pankkiin, ja yritän kasailla ajatuksissani toimeentulotukihakemusta. Jotenkin sekin tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä. Mieheke nukkuu, joten käytän sitten koirat ulkona.
Soitan pelastusarmeijaan äitini inspiroimana. Jos sieltä vaikka jotain liikenisi. Vaan kun ei, seuraavat avustukset ovat jaossa jouluna sitten, ja niihinhän meillä se 800 euron tuloraja rikkoontuu, ainakin teoriassa, joten ei sieltä sitten mitään heru. Itkettää.
Istun koneella lamaantuneena ja apaattisena kun miehekkeen herätyskello soi. Kuuntelen kaksi herätystä ja käyn vaimentamassa koko rakkineen, kun ei kerran mieheke halua herätä. Istun koneella, blogahdan. Isäni sirkkelöi ovi auki, joten sahanpurua ja puupölyä leijuu ilmassa enemmän kuin eu-direktiivit sallivat. En edes halua ajatella miten saan parvekkeen siistiksi perjantaihin mennessä. Tai kaiken pölyn sisältä pois. Eritoten tummasta olohuoneesta. Alan harkitsemaan kotitalousvähennyksien selvittelyä, mutta sekin tuntuu ylivoimaiselta. Isäni menee nukkumaan puoli kahdentoista aikaan, enkä oikein itsekään keksi sen parempaa tekemistä. Käyn keittiössä ottamassa leivontakulhon pois kaapista, sillä se on siellä puhtaiden lautasten päällä, hiukkasen huuhdeltu kulho. En jaksa narista, olen narissut aiemminkin, jolloin minulle kerrottiin että ennen ruisleipätaikinassa pidettiin juuri joka kuivatettiin puuastian pohjalle. En oikein usko että muovikulho ja sämpylätaikina vehnäjauhosta ajavat saman asian. Pesen kulhon ja tökkään kaappiin, nostan aamun pöydällä olleen pehmenneen juuston ja margariinin kaappiin, enkä voi ymmärtää, miten aikuinen mies ei voi huolehtia mistään hygieniasta. Syön pari sämpylää meetvurstilla ja avaan uuden juustopaketin. En halua eltaantunutta juustoa leivälleni. Selailen sämpylöidessäni Kouvolan sanomia ja olen kiitollinen miehekkeen papalle joka tilasi sen lahjaksi. Pysyn edes jotenkin mukana nykyisen asuinpaikkani asioista kun sillon tällön silmäilen lehden läpi. Florapaketti on taas loppu. Hiiva, jonka varasin pullaan jota aioin leipoa miehekkeen synttäreille, on kulutettu sämpylöihin. Ja jauhot ovat loppu. Kaikki tuntuu loppuvan. Paitsi vitutus, katkeroituminen ja kärsimys.
Kello on yli kahdentoista, joten kokeilen herätellä miehekettä. Ei onnistu. Tuntuu olevan ihan pökerryksissä, joten päätän kaivaa ne mandariinit repusta ja luen muutaman luvun. Väsähdän ja päätän itsekin nukahtaa. Havahdun miehekkeen herätessä yhden jälkeen, mutta koomailen vielä tunnin verran sängyssä.
Nousen ja hiippailen siivoamaan keittiötä. Raivailen vähän eteistäkin ja tajuan unohtaneeni lehtikeräyksen. Pitäisi viedä, mieheke ei varmasti saa aikaiseksi. En kuitenkaan jaksa, ja päätän tuulettua hiukkasen ennen peli-illan alkua. Lähden kuntoilemaan miehekkeen jäädessä kotiin lukemaan. Pyydän että voisi sillä aikaa ripustaa pyykit koneesta kuivumaan. Painun salille, chiballiin ja ladyjamiin, joka yllättäen muuttuikin zumbaksi. Olimme koeryhmä, ja hyvin se meni. Ensi viikosta lähtien alkaa ladyjamin ohella zumbatunnit. Olen koukussa.
Lähden ajamaan kotiin ja muistan vasta puolessa matkassa että minun piti napata postin pihasta kaveri mukaan peli-iltaan. Eikun auto ympäri ja palaan lähtöpisteeseen. Nappaan kaverin mukaan, pahoittelen sitä että aivoni ovat jossain ihan muualla, ja ajelemme meille.
Peli-ilta sujuu hyvin, joskin aloitan sen syömällä pari ruispalaa juustolla ja metukalla. Isäni paistaa lettuja, eikä jaksa käyttää maitojauhetta vaan tavallista punaista maitoa, joten nyt sitten on maitokin loppu, eikä mieheke voi syödä lettuja kun muutaman, sillä maito saa mahan sekaisin. Mieheke päättää lähteä peli-illan jälkeen yötankkaukselle venäjälle.
Huomaan että pyykit ovat edelleen koneessa, joten ripustan ne kuivumaan. Mieheke tulee kysymään viimeistä paitaa ripustaessani, että voiko hän auttaa. Ojennan paidan ja hän ripustaa sen kuivumaan. Olen tyytyväinen avusta ja ärsyyntynyt tekemättömyydestä yhtä aikaa. Astianpesukoneen hän on kuitenkin tänään tyhjentänyt. Muistutan että suihkussakin saa käydä, ja puhtaita vaatteita on. Viimeksi perjantaina saunasta tullessaan hän yritti vetää likaisia vaatteita päälleen. Sain hepulin. Aina kun peseydytään, vaihdetaan vaatteet. Puhtaat.

Mieheke lähtee venäjälle ja isäni patistaa minua "tekemään jotain". Petsilakkaan listoja ja pyörylöitä ja maalaan pari listaa. Kamalaa jälkeä kun ei kukaan jaksa hioa listoja, ja minä itse en oikein voi, nenäni vuotaa verta harva se päivä, joten puupöly todennäköisesti räjäyttäisi nenäni. Isäni haluaa jättää pensselin tärpättiin likomaan, kuulema auttaa hänen tukkoiseen nenäänsä. Närkästyn hieman, ja ajattelen koirien hajuaistia. Isäni tuumaa että tärpätti on lääke. En jaksa väittää vastaan, päätäni särkee joka tapauksessa.
Siivoilen vielä vähän ja käytän koirat ulkona. Isäni meni nukkumaan puoli kymmeneltä, joten en oikein voi kolistellakaan mitään erityistä. Nukuttaisi kyllä, mutta mahassa tuntuu kiertävän, joten päätän leväyttää keittiön pöydälle toimeentulotukihakemuksen liitteitä ja setviä sen urakan läpi. Siinä vierähtää reilu tunti, mutta hakemus on ainakin tehty. Muutama resepti on hukassa sillä viimeksi kun lääkkeitä piti hakea, sen teki mieheke. Jostain syystä reseptit eivät ole palautuneet paikoilleen. Tekstaan miehekkeelle, eikä hän tiedä missä ne ovat. En jaksa hätääntyä, vaikka jonkinlainen paniikki nostaakin päätään. En saa uusittua niitä "noin vain" ja lääkkeet ovat niitä mitä tarvitsen päivittäin. Minulla on niitä enää noin kahdeksi viikoksi, joten kaksi viikkoa aikaa löytää se resepti. Pistetään korvan taakse ja etsitään.
Pitäisi nyt vaan jaksaa viedä sossulle se hakemus, käydä iltalukiolla, käydä pankissa ja kirjoittaa edes joku kirje kirjeystävilleni ennenkuin he unohtavat olemassaoloni. Ehkä joskus, nyt ei ainakaan jaksa.

Luen muutaman luvun ja ramppaan vessassa. Tämä toistuu muutamaan otteeseen, mahassa kiertää. Toivottavasti tämä ei ole mahatautia, sillä haluan oikeasti kouluun. Koulu on pakopaikka.
Viimein luovutan ja nukahdan. Mieheke laittaa tekstiviestiä että menee vielä tallin kautta, käy lisäämässä jarrunestettä. En jaksa vastata, vaivun takaisin uneen, enkä havahdu ennenkuin hän kömpii peiton alle ja havaitsen pesuaineen tuoksun. Mietin tyytyväisenä että hän kävi suihkussa, ja vielä lähes käskemättä, ja nukun loppuyön hyvin.