Vaimousvinkit

Mtv3:n sivuilta löytyy artikkeli "näin vaimo palveli 50-luvulla, lue uskomattomat neuvot. Millä tavalla uskomattomat? Ettei nykyihminen voi kuvitellakaan että 50-luvulla elettiin niin? Ettei kyetä uskomaan, että nykyään neuvottaisiin niin? Vai mitä tällä nyt ajetaan takaa..
Otetaanpas nyt sitten taas ruodittavaksi.

1. Valmista illallinen ja suunnittele se valmiiksi mielellään jo edellisenä iltana, jotta ruoka on varmasti täydellistä.

Vuonna 1955 naiset eivät käyneet töissä, vaan huolehtivat kodistaan ja perheestään. Siksi hyvän vaimon tehtävänä oli valmistaa aviomiehelleen joka ilta kunnon ateria, jonka valmistamiseen meni yleensä koko päivä. Sen vuoksi ateria oli myös hyvä suunnitella edellisenä iltana, jotta kaikki olisi varmasti täydellistä rakkaan miehen tullessa kotiin.

– (Valmistamalla hyvän illallisen) kerrot hänelle, että olet ajatellut häntä ja huomioit hänen tarpeensa. Useimmat miehet ovat nälkäisiä tullessaan kotiin ja hyvä illallinen, varsinkin hänen lempiruokaansa, on osa lämmintä vastaanottoa, lehdessä kirjoitetaan.


Niin. mikä tässä on pielessä? Nykyään jos nainen on kotona ja mies käy töissä, naisen kuuluu nalkuttaa niin maan helvetisti. Ja ruikuttaa kaikesta. Kuinka kamalaa on kun joutuu olemaan kotona. Ja kuinka rahaa ei ole. Ja kuinka kotona on aina vaan sotkuista. Ja että vituttaa kun sitä ja tätä ja tota. Eikä ruoka ainakaan ole valmiina.
Itse allekirjoitan täysin tuon "useimmat miehet ovat nälkäisiä tullessaan kotiin". Itse yritän useimpina päivinä tehdä ruuan valmiiksi kun mieheke tulee kotiin. Valitettavasti hänellä usein menee ylitöiksi, joten en välttämättä kykene arvioimaan saapumisaikaa. Mutta niinä päivinä kun ruoka on valmiina pöydässä, kyllä se ilta vaan sujuu rattoisammin. Ja jos siiä vielä onkin vähän ruuanlaitto kesken, niin se ei haittaa, koska miehekkeellä on silloin aikaa kertoa mitä töissä on sattunut sen päivänä aikana.
Itseasiassa tämän viikon osalta olen ruuat suunnitellut etukäteen, ja mm. valmistanut eilisen aikana jo tämän päivänä jälkiruuan ja aloittanut tässä aamusta illan aterian valmistelun. Päivääni kuuluu joka tapauksessa kodinhuollollisia toimenpiteitä.. Siivousta ja sen sellaista.
Meillä kyllä on tasa-arvoa, mieheke kyllä täyttää toisinaan tiskikonetta ja ripustaa joskus iltapäivisin pyykit jos olen ottanut pyykkivuoron viikonlopulle.. Mutta koskaan hän ei pese vessaa, ei imuroi, ei pese lattioita eikä pyyhi pölyjä. Mielestäni ne kuuluvat naiselle eikä miehen tarvitse sellaista tehdä, jos käy töissä.


2. Ole hilpeä ja mielenkiintoinen

Miehen päivä on voinut olla tylsä ja yksi vaimon velvollisuuksista on piristää häntä.

Niin. yleensä siinä vaiheessa kun hän on saanut työasiansa kerrottua, minä en kerro mitään kotipäivästä, ellei jotain tärkeää ole sattunut. Sen jälkeen yleensä keskustellaan ihan muita asioita; politiikkaa, netti-ilmiöitä, koirista.. Hilpeäksi minua tuskin voi sanoa, mutta ehkä jollain tasolla ainakin vaihtelevaksi, joskaan ei välttämättä suoraan mielenkiintoiseksi. Mielestäni kuitenkin naisen tehtävä on saada toisinaan mies myös nauramaan, joten välillä kyllä tarkoituksella etsin esim. netistä jotain millä saan häntä hauskuutettua.


3. Siivoa sotkut

Toki olet siivonnut kodin jo paljon ennen miehesi kotiintuloa, mutta se on hyvä käydä läpi vielä viimeisen kerran juuri ennen kuin aviomiehesi saapuu.

– Kylmempinä päivinä sinun pitäisi sytyttää takkaan tuli, jonka lämmössä hän voi rentoutua. Aviomiehesi tuntee tällöin löytäneensä rauhan ja järjestyksen tyyssijan ja sinäkin piristyt. Loppujen lopuksi hänen tarpeidensa huomioinenhan takaa sinulle huikean henkilökohtaisen tyydytyksen tunteen, suomennettu lehtiartikkeli neuvoo.


Vaikken olisi siivonnutkaan juuri päivän aikana, mikä johtuu lähinnä tämänhetkisestä tilanteestani selän kanssa, käyn silti kodin läpi kertaalleen ennen miehekkeen saapumista. Ja katson, ettei mitään suorastaan stressiä aiheuttavaa, kuten maksamattomia laskuja loju pöydällä, tai mitään muutakaan verenpainetta nostattavaa. Yritän katsoa että hän ei kompastu mihinkään tullessaan ovesta ja että vedenkeittimelle on vapaa pääsy. Päivän aikana yritän katsoa että jompikumpi hänen kahvimukeistaan on tiskattu. Ja kyllä, naisessa on jotain vikaa jos hän ei saa tyydytystä siitä että saa mieheltään tämän kotiintullessa hymyn kun koti on kunnossa ja vaikkapa pullat uunissa.


4. Siisti lapset ja pidä heidät hiljaisina

Kampaa lasten hiukset ja pese heidän kasvonsa ja kätensä. Voit myös vaihtaa heidän vaatteensa.

– Lapsesi ovat pikkuaarteita ja aviomiehesi haluaa nähdä heidät sellaisina. Minimoi kaikki melu. Eliminoi imurin, pesukoneen ja kuivausrummun äänet hänen kotiintuloaikansa lähestyessä. Kannusta lapsia olemaan hiljaa, jutussa neuvotaan.

"Muista osoittaa, että haluat vilpittömästi miellyttää miestäsi. "


Ei minullakaan kaikkeen riittäisi hermot, joten tämän takia minulla ei ole lapsia. Mutta tosiaan, silloin kun meillä on systerin mukuloita ollut hoidossa ja mieheke on tullut kotiin, niin kyllä siinä vaiheessa lapset yleensä ovat jonkun muun puuhan kimpussa, jotta kerkeän kuunnella mitä töissä on sattunut. Ja kyllä, lasten kädet on syytä pestä aika ajoin, etteivät ole tahmaamassa joka paikkaa.
Mutta koska meillä on koiria, niin koirathan ovat yleensä siinä vaiheessa käyneet jo ulkona ja ovat rauhoittuneet päivän riehumisista. Ne juoksevat ovelle vastaan ja hyppäävät kyllä syliin ja kaipaavat rapsutuksia, mutta sen jälkeen ne menevät touhuamaan omiaan esim. olohuoneeseen miehekkeen tullessa keittiöön joko ottamaan välipalaa odotellessa että ruoka on valmista, tai syömään.


5. Hymyile

Hyvä aviovaimo on iloinen tavatessaan miehensä, joten osoita että haluat vilpittömästi miellyttää häntä. On myös tärkeää kuunnella, miten miehen päivä on sujunut.

– Sinulla saattaa olla useita tärkeitä kysymyksiä hänelle, mutta nyt ei ole niiden aika. Anna hänen puhua ensin ja muista, että hänen keskusteluaiheensa ovat aina sinun asioitasi tärkeämpiä.

Tämän olen oppinut itse kantapään kautta. Mikäli jaksan väläyttää edes pienen hymyn, enkä ota miestä kotiin naama norsunvitulla, niin tottakai illasta tulee parempi. Hän näkee että hänen kotiintulonsa ilahduttaa minua, ja näin ollen hän tuntee olevansa "kotonaan". Ja oikeasti on todella tärkeää kuunnella, miten miehekkeen päivä on sujunut. Jos en kuuntele, niin stressi kasaantuu. Hän ei "osaa" kirjoittaa ajatuksiaan paperille, vaan hän on ihminen jonka täytyy saada jutella. Juttelemalla hän saa käytyä läpi päivän asiat ja jäsenneltyä ajatuksensa. Eikä se aika ole minulta mitään pois, että tiedän, mitä hänelle on päivän aikana tapahtunut.
Ihan täysin en allekirjoita sitä että hänen keskustelunaiheensa ovat AINA tärkeämpiä kuin minun asiani, sillä joskus päivän aikana tulee ilmi jotain mikä hänen on saatava tietää kotiintullessaan, ellen jopa soita ihan töihin asiasta. Mutta useimmiten kuitenkin annan hänen kertoa päivästään ensin.


6. Tee illasta hänen iltansa

Vaimo ei saa valittaa, vaikka mies on myöhässä tai jos hän onkin livistänyt muihin huvituksiin ilman sinua. Naisen on yritettävä ymmärtää miehen rasittavan elämän paineita.

– Sinun tavoitteesi on tehdä kodista rauhan, seesteisyyden ja järjestyksen tyyssija, jossa miehesi voi uudistua henkisesti ja fyysisesti.

Kyllähän minäkin joskus huomautan jos mieheke tulee kotiin 2 tuntia sovittua myöhemmin. Mutta toisaalta, jos nalkutan jokaisesta vartista, niin hänelle tulee vaan vieläkin paskempi fiilis. Ylityöt harvoin ovat herkkua kenellekään, joten olen tietoinen että jos heti nalkutan kun hän ovesta pääsee sisään, niin tottakai ilta tulee menemään ketuilleen.  Ja jos itse kiehuu kun papupata, niin miksi toinenkaan olisi tyyni? Tottakai nainen tekee kodin. Sekä henkisesti että fyysisesti. Mies voi tosiaan rakentaa talonkin, mutta yleensä se on se naisen kosketus mikä siitä kodin tekee. Ja kyllä, on se naisesta kiinni, saako mies rentouduttua kotona.


7. Älä valita

Nainen ei saa olla vihainen tai valittaa, vaikka mies olisi koko yön poissa kotoa. 50-luvulla miesten työpäivät olivat lehtiartikkelin mukaan niin raskaita, että vaimon ongelmat ovat pientä siihen verrattuna, mitä mies on mahdollisesti saanut kokea.

– Älä ota häntä vastaan ongelmien ja valitusten säestämä. Se on pientä verrattuna siihen, mitä hän on voinut joutua kärsimään päivän aikana, lehti neuvoo.

Olen aika lailla taas samoilla linjoilla. Joskus miehen on saatava "nollattua". Viime lauantaina olin itseasiassa kuskina kun mieheke päätti lähteä serkkunsa luokse iltaa istumaan ja saunomaan. Ja pikkujouluista kiltisti hain hänet kotiin kun ilta läheni loppuaan. Mitä sillä saavuttaa että istuu kotona mököttämässä ja aloittaa naljailun heti kun mies pistää päänsä ovesta?
Ja mitä tulee töihin; uskon itsekin että se, mitä ongelmia saan järjestettyä kotona (voi ei, tiskit jäi tiskaamatta ja taas ikkunasta vetää) ovat pieniä verrattuna siihen mitä hän saattaa joutua kärsimään töissä. Ja kyllä, silti minä saatan joskus naljailla että oliko se yö nyt sen arvoista että krapulaa pitää kestää. Mutta kaikki on kiinni äänensävystä ja kehonkielestä.
Ja jos taas mies on usein öitä pois, edes kerran kuukaudessa, niin kyllä väitän että nainen on tehnyt jotain väärin jos mies ei kotona viihdy.


8. Vie hänet lepäämään, tarjoa juomaa ja puhu hiljaisella äänellä

Vaimon kuuluu tehdä miehen olo mukavaksi raskaan päivän jälkeen.

– Valmista kylmä tai kuuma juoma häntä varten. Tarjoudu ottamaa häneltä kengät jalasta ja pöyhi hänen tyynynsä. Puhu hiljaisella, rauhoittavalla ja miellyttävällä äänellä.


Uskomattoman paljon totta tässäkin. En tiedä muiden suhteista, mutta kyllä oma mieheni ainakin rauhoittuu jos minä olen rauhallinen. Vaikka hän tulisi ovesta kuin myrskynmerkki, niin mikäli minä kuuntelen, myötäilen, ohjaan hänet keittiöön istumaan ja keitän ne kahvit, niin kyllä se papatus siitä laantuu. Ja minä pöyhin tyynyt itseasiassa jo aamulla, jotta kosteus häipyy sängystä.


9. Muista aina, että hän on perheenpää – älä siis epäile miehesi tekemisiä

Hyvä vaimo ei kysele miehensä tekemisistä tai kyseenalaista hänen vilpittömyyttään.

Muista, että hän on perheenpää ja siis aina oikeudenmukainen ja rehellinen. Sinulla ei ole oikeutta epäillä häntä.

Jatkuvat syytökset ja nalkutukset joka tapauksessa syövät parisuhdetta. Jos jotain epäiltävää on, pitää tarkkailla ja katsoa, onko oikeasti aihetta ja todisteita. Jos on, kannattaa keskustella. Jos ei, antaa asian olla. Ja jos toistuvasti on keskusteltavaa, kannattaa laittaa se mies vaihtoon.


Noniin. En kokenut minkään näistä neuvoista olevan uskomaton, en silloin, en nyt. Ihan uskottavia, järkeviä ja kaikin puolin hyviä neuvoja. Sanovat että rakastuminen on tunnetila, ja rakastaminen työtä. Naisena oleminenkin on työtä. Hyvin usein naiset tekevät itse siitä parisuhteestaan helvettiä omilla ratkaisuillaan. Ja jos kumpikaan osapuoli ei näe omia virheitään, eikä kykene sopeutumaan toiseen, niin.. Niin. Mitä siinä on järkeä sitten?
Meillä mieheni on parempi kokki, ja hän usein laittaa illallisen minulle jos tulen töistä / koulusta / kuntosalilta. Miksen minä kotonaollessani tekisi samaa hänelle?
Miksi minun pitäisi nalkuttaa asioista, joiden tekemiseen ja muuttamiseen minulla itselläni on potentiaalia ja aikaa? Miksi minun pitäisi stressata itseäni kaikella turhalla, kun selviän helpommalla kun vain olen ja teen kuten hyväksi havaittua?

Naiset haluavat kai pohjimmiltaan ollakin onnettomia. Se kotiäiteys on niin koville ottavaa hommaa muutamille.. Ja muutamat, kuten hyvä ystäväni Suvi, ottavat sen vaan osana elämää. Sen kummemmin valittamatta. Ja Suvin luokse on muuten ilo mennä, koti on aina siisti, mukelo on siisti.. Ja Suvi itse jaksaa hymyillä, huonoinakin hetkinä. Ainiin, ja Suvi on tosiaan vielä malli, ja jaksaa itsestään huolehtiakin. Siinä minulla on vielä petraamisen varaa reilusti.

Ottakaa oppia menneistä jos haluatte niiden avioliittojenne kestävän.

13vee ilman karvoja jee.

Olen kuullut ihmisten höpöttävän tässä viime viikon aikana frontside olliesta. Täytyy myöntää että ei ollut kyllä hajuakaan mistä höpötetään, eikä kukaan sen selvemmin ole sanonutkaan. Mielipiteet ovat olleet vaan et "ai se vitun frontside ollie?" "Voi vittu se frontside ollie on ihan vitun paska" ja sitä rataa. No alkoi sitten kiinnostaa sen verran että piti ihan ottaa selvää. Yleensähän minua ei kiinnosta se, että kuka laulaa, vaan mitä lauletaan ja miten. Nyt sitten ajattelin etten jaksa edes zipaletta kuunnella, mutta sen sijaan googletin laulajan; sehän on 13v. Sitten alkoi jo kiinnostamaan sen verran että piti ihan Juutuupittaakin.

Biisihän on suht rokahtava. Eikä mitään räppiä.. Vau.
Ja tyypin ulkonäkö? Mä olisin ainakin 13v:nä ollut ihan täysin lääpälläni tollaseen. Oisin kai vieläkin, jos löytys vanhempana versiona?
Ja mitä tulee sanoituksiin.. Mun mielestä noi on hyvät. Just sellaset kun ton ikäsen suuhun sopii. Sellaset, mitä oikeesti voi antaa lasten kuunnella, ihan hiton paljon mielummin kun nää viime aikaiset youtubesta löytyvät "kato kun 3v laulaa "sexy and I know it", eikö oo hauskaa" -pläjäykset. Ja ei, mun mielestä muuten ei ollut yhtään hauskaa eikä huvittavaa, mun mielestä se oli kerrassaan karmeeta et lapsilla kuunnellutetaan sellasta niin paljon että ne oppii liikkeet ja sanat ulkoa. (Ja joo, itse kuuntelen kyllä k.o biisiä radiosta vaihtamatta kanavaa.) Kyllä, minulla on nyt kukkahattu päässäni kukkamekon kera ja olen tekopyhä paska jolla ei ole edes niitä omia lapsia. Mutta niin, kun leikin kenen tahansa tuttavani kersan lapsenvahtia kotonani, tai missä vaan muualla tämän kukkahattuni kanssa, niin en pidä kyllä äänimaailmana voicea taustalla. Päinvastoin, sammutan mielummin televisiosta sen musateeveen tai väännän radion kiinni. Laulellaan vaan että ihhahhaa.
Ehkä se on typerää. Ehkä olen liian vanhoillinen. Mutta mielestäni maailmassa on niin paljon lapsiystävällistä musiikkiakin lastenmusiikin lisäksi.. Ei tarvitse olla vittua, tissejä ja persettä joka paikka täynnä. Eikä sitä panettelua. Eikä yleistä perseilyä.

Eräs ystävättäreni tuumaili fb-ketjussa seuraavaa: "Mutku sen ikäiset on niin perkeleen ärsyttäviä! Teinien pitäis angstata omassa huoneessaan eikä jumalauta lirkutella iloisesti ja itsevarmasti. Ja ne sen promokuvat.. leikin et lintuperspektiivi on vieras käsite ja keskityn ihmettelemään, miks sillä on niin vidun iso pää."


Ehkä niin. Ehkä se on tosiaan Robin ilmiönä joka ärsyttää ihmisiä, eikä suinkaan itse biisi.

Hysteria.

Jos jokin on ihan Kouvolan oma ilmiö, niin sen täytyy olla tuo "paskamyrsky", minkä edellinen postaukseni aiheutti. Tänään otti se partylite-konsultti, josta kirjoitin, yhteyttä, ja viestin sisältö oli lyhykäisyydessään kutakuinkin että "olet maininnut nimeni blogissasi ilman lupaa. Poista se, niin jätetään asia tähän".
Samaa sitä itki Marianne ystävineen. Samaa itki naispuoleinen "ukkola", jonka SUKUNIMI mainittiin blogissani.

Nyt pieni seisahdus, hengenveto ja .. Ja... Siis hetkinen: missä vaiheessa Suomen Laki, mitä täällä pitää noudattaa, kieltää kirjoittamasta ihmisen nimeä blogikirjoitukseen? Eli nimittely ja haukkuminen on sallittu mielestänne esim. facebookissa julkisesti seinällä, kuten myös yksityisviesteillä. Herjaaminen on sallittu, ja potaskan levittäminen ihan suuntaan kuin toiseen, on tietysti sallittua. On mielestänne ihan ok kiertää facebookissa ihmisiä läpi, laitella heille yksityisviestein sitä kuinka vihaisia olette minulle kun olen toiminut ihan väärin, minulla on väärät mielipiteet ja olen täysin paska ihminen. Mutta että joku kehtaa kirjoittaa NIMENNE blogiin, se on nyt ihan rikosasia?

Joskus joku vanha viisaus sanoi että "käytä aina puhuessasi sulavia sanoja, sillä et koskaan tiedä milloin joudut syömään ne". Ja toden totta, mielestäni omista sanoistaan kannattaa ottaa vastuuta. Mielestäni jokaisen meistä on toimittava siten, että se OMA TOIMINTA on sellaista, että nimeä ei vedetä lokaan. "Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä", sanotaan myös. Uskon että pätee kyllä meihin naisiinkin.

Minulle on ihan se ja sama mitä tuolla jauhatte ja riitelette, jos siltä tuntuu. Minä en jaksa teidän kanssannne kuitenkaan riitaa ylläpitää, joten menee nyt kyllä ihan oman hysterianne piikkiin.

Ainiin:

MATTI VIRTANEN
MATTI VIRTANEN
MATTI VIRTANEN.

Odotan että kimppuuni käy nyt kolme Matti Virtasta, sillä olen heidän nimensä tähän kirjoittanut.

Voihan naamaopus!

Eli Draamaa kaikille elämättömille. Eli meille sairaslomalaisille ja niille kotiäideille jotka odottavat JOTAIN tapahtuvaksi.

Facebook on kyllä melkoinen paikka. Omalta osaltani täytyy sanoa että suurin osa "kaverilistaltani" löytyvistä tyypeistä käyttäytyy minun nähdäkseni ihan suurin piirtein ok. Tänään kuitenkin poistin yhden pitkäaikaisen tutun joka uhkaili jatkuvasti tekevänsä itsemurhan.

No, tänään törmäsin toiseenkin asiaan. Kuuluin jonkin aikaa ryhmään "Kymenlaakso kirpputori". Se on riitaisa paikka jos mikä, siellä se kouvolalaisten vittumaisuus ja riidanhalu tuleekin ilmi ja hyvin. Ehkä se ulottuu laajemminkin, ehkä Kotkaan ja Haminaan asti, en tiedä. Pitääkin perehtyä.. Mutta niin.

Aiemmin olen vääntänyt jonkun kanssa siitä että kun olisi hyvä, että kauppakumppanin naaman näkisi, ja tavaraa myytäisiin omalla nimellä, koska käsittääkseni facebook näitä edellyttää. Naamakuvaa ei sitten kuitenkaan enää tätä nykyä edellytä. En tiedä edellyttääkö itseasiassa enää omaa nimeäkään..

Päätin perustaa ystävättäreni kanssa oman, vastaavan ryhmän, koska tuon kyseisen ryhmän riitaisuus ärsytti ja väsytti. Haluttiin vain rauha kaupanteolle.. No, siitä sai siis alkunsa ryhmä "kymenlaakson kirppari". Valitettavasti meitä on vaan kourallinen, eli reilu satakunta, joten jäin hengailemaan toiselle kirpparillekin, koska siellä kuitenkin tavaraa liikkuu enemmän.

Alkuviikko kirpparilla kettuunnuttiin siitä että "ukkolat" lensivät pihalle. Mielestäni aiheellisesti, sillä he mainostivat heidän perustamaansa "vapaa kirpputori"-ryhmää hyvin usein. Usein, eli seitsemisen kertaa päivässä. Itsekin pyysin että jos vähän vähemmän, kun alkaa tympiä. Ylläpito pyysi myös. Kun se ei toiminut, niin sitten lensivät pihalle. Sitten alkoi mainostus ja taas kerran tappelu.. No, nyt laittoivat ryhmän sääntöihin, joita on muuten helvetillinen litania, että siellä on erillinen asiakirja luotu kirpputorin mainostamiseen.

No mutta.. Alkuviikosta on jo sen verran pitkä aika, että näin keskiviikon kunniaksi pitikin jo saada uutta säpinää, sinne kaupanteon lomaan. Marianne Keränen päätti pistää ihan sodan pystyyn. Nimen mainitsen kun kuitenkin on tiedossa jo yli 3000:lle ryhmäläiselle. Marianne möi lastenruoka-tuotteita kirpputorilla, ja huomautin, että elintarvikkeita ei käsittääkseni saa myydä noin vaan kirpputorilla. Että ei se nettikirppari sen kummemmin eroa tavallisesta kirpputorista.. ("Aiemminki tosta ollu vääntöä, mut ilmeisesti suomen lain mukaan ei sais myydä elintarvikkeita kirppareilla, eikä oikeastaan netitse.. Noin niinkun yksityishenkilönä :|")Mariannen asenteesta, ja valitettavasti aika monen muunkin ihmisen välinpitämättömyydestä kertoo hyvin tämä viesti:
Marianne Keränen: "totta kai kaikki meistä tykkää noudattaa suomen lakeja ja eletään suomessa, mutta joku raja! Ei kaikki lue iltamyöhään suomen lakikirjaa ;) ja tuskin sä tuolla liikenteessäkään pysäytät ihmisiä jos ne rikkoo tieliikennelakia, ajaa vaikka kännykkä korvalla? Ymmärtäisin puuttumisesi, jos kauppaisin täällä huumeita, lääkkeitä tai muuta OIKEESTI laitonta =) nyt paula vetää muutaman kerran henkeä ja jätät noi salapoliisileikit sikseen :)"

Eli lakiahan saa kiertää ihan mielinmäärin. Ja kerettiinhän minua jo syyttää herjauksestakin..
Marjo Hermans-Nurmo "‎Paula kun olet niin tarkka noiden suomen lakien kanssa niin kannattaisko paremmin tutustua ja katsoa mitä tarkottaa herjaaminen???Sinulla on aika usein asioista kommentoitavaa vaikka asia ei sinua koskekkaan... ;)"

Sitäkö se herjaaminen nykypäivänä onkin, että kommentoi vaikkei asia koske? Minä kun luulin että herjaus on ihan muuta. Ja itseasiassa finlexin haulla (yritin vain noudattaa Marjo Hermans-Nurmon ystävällistä neuvoa ja katsoa mitä se tarkoittaa) en löytänyt kuin yhden herjaus-kohdan: rikoslaissa se, ja koski uskontoa. Tai itseasiassa jumalanpilkkaa.. Eli onko Marjo itse, vai tämä Marianne nyt sitten jumalan asemassa, kun herjauksesta voidaan syyttää?

No oli miten oli. Marianne sitten poisti tuon ketjunsa kun sai tuotteensa myytyä. Sitä ennenhän sana oli lentänyt suuntaan jos toiseen, mutta eihän tämä rakastettava kotiäiti voinut asiaa siihen jättää. Tuli sitten privaa laittamaan:


Marianne Keränen:
No nyt on poistettu ja MYYTY vellit kirpparilta!

Ja auta armias, jos puutut viel mun kauppoihin, ilman ostamista... Mulla ei sit enää riitä huumoria siihen yhtään! Sit mie vien jo asiaa pidemmälle!
Että nyt sie tukit turpas toisten kaupoista, jollet ole ostoehdokas. Kukaan ei jaksa kuunnella tollasta paskanjauhantaa!


Paula Hassel:
Haistappa sinä vinkuintiaani vaikka niitä vellejäs. En tule tukkimaan. Ja mitä tulee tollasiin laittomiin kauppoihin, niin en varsinkaan tule tukkimaan. Viekö se kotiäiteys jotenki järjen päästä vai mikä sun kaltasia mulkeroita vaivaa?


Marianne Keränen:
Voi miten aikuismaista käytöstä! Hienoa!!!! Sä se osaat kirjottaa, mut tuuppa sanoo päin naamaa, ni johan neiti ois hiljaa! Prkl! Ja kuule äitiys antaa tätä järkeä itselle sekä lapselle. Mistähän säki oot syntyny, ku ei oo yhtään mitään päässä...? Tuskin mistään... Jokainen äiti opettaa käytöstapoja lapsilleen, mut sulla niitä ei tunnu olevan. Ja järkeä viel vähemmän! Et tajua vaikka 10 ihmistä sanoo eritavalla ku sä, ni sä jankkaat yksinäs, ei taida sulla olla helppo elämä... Säälin toisaalta sua. Toivottavasti saat apua ihmissuhdeongelmiisi, jotta tulisit toimeen muiden kanssa! Ja jos et jätä mua/ muita rauhaan, ni varmasti voit jättää kohta koko kirpparin rauhaan, ku sut poistetaan sieltä :)

Paula Hassel:
No siinähän poistelet. Kaikille ei yksi kirppariryhmä ole elämä.SInähän siinä olet uhkaillut vaikka kuinka, ja vingut privassa siinä turhautumistasi kun joudut sen pentus kanssa kökkimään kotona etkä saa mitään järkevää tehtyä. Että istu vähän lisää koneella ja kauppaa pilttiä.
Ja 10 jotka jaksaa jankata on eri asia kun loput siitä reilusta kolmesta tonnista jotka on hiljaa. Ja jotka jätti kuitenkin sun tuottees ostamatta, koska ei ollu varmoja mitä sä oot niihin tunkenu, miten oot niitä säilyttäny, onko sulla niihin lupaa ja sitä rataa.

Joten painuppa nyt uhkailemasta ja keksi itelles tekemistä.


Marianne Keränen:
Voi kuule, "pennun" kanssa "kökkiminen" kotona ei ole sitä mitä sä luulet :D  Et oo vissiin äiti?! Myö käydään kaupungilla, kavereilla shoppailemassa jne ♥
Ja istun koneella ja teen kauppa, toisin kuin sinä :D  Ja minä sentään teen kauppaa, enkä vaan arvostele toisten tekimiä kauppoja!
Voi kuule, voit laittaa kyselyn kumpi meistä on järkevämpi, niin katotaan tuloksia ;)

Ja sä voit mun puolesta kehittää itelles elämää. hyvästi!


Paula Hassel:
Voi sua. En ole äiti, todellakaan. Ja kyllä, teen kauppaa, en vaan kaupostani niin isoa numeoa kun sinä. Ja ei, ei minun tarvitse laittaa kyselyitä, koska tämä ei ole mikään "kilpailu" siitä kuka on mitäkin.
Mä en arvosta tollasia privahyppelyitä ylipäätään, mene ny himaas hillumaan ja kerjäämään huomiota muualle.


Marianne Keränen:
voi kuule, sen huomaa ettet ole äiti! Ja kuka teki mun kaupoista ison numeron?! Sinä!!! Kaikki olis sujunu hyvin hiljaisuudessa, jos sä olisit osannu olla puuttumatta toisten kauppoihin!


Paula Hassel:
Ja ehkä sun lapsesta kasvais jotain siedettävää yhteiskunnalle jos sä opettelis noudattamaan edes sen maan lakeja missä asut.

Marianne Keränen:
hahahha! päivän vitsi :D Sä oot toisaalta niiin huvittava! :D


Paula Hassel:
Valitettavasti mä en saa susta huvitusta. :(  Ainoastaan vituttaa ettei sun kaltasia ihmisiä sterilisoida jo syntymässä :(


Marianne Keränen:
Voi miten asiallista tekstiä "aikuiselta ihmiseltä"... toivottavasti et saa ikinä lapsia, jotta sun juttus loppus suhun!


Paula Hassel:
Oi kauhee mikä loukkaus vapaaehtoisesti lapsettomalle pariskunnalle. ;D
Sinähän se aikuinen olet, sullahan se pentu siinä on korostamassa sun profiilikuvaa, koska et osaa olla kokonainen ihminen ihan vain itsenäsi.


Marianne Keränen:
Kuka hemmetin mies sun laises ihmisen on vierelleen huolinu... huhu huh, säälittää sun miehes! Täs oon nyt puhunu susta monen ihmisen kanssa ja kaikki kauhistelee mikä dorka sä oot. Kenties pahojakin mielenterveysonglemia? Ja kuule, voin laittaa vaikka pelkän lapseni kuvan profiilikuvakseni, koska lapsi on aina äidille ykkössijalla. Mut sähän et sitä tajua, koska et oo äiti, vaan pidät ittees maailman napana. jota et todellakaan ole, onneksi :D 


Paula Hassel:
Kuule, mä just kirjotinki ihan blogikirjotuksen teidän kotiäitien yksoikosuudesta.. Ja kyllä toi pätee aikalailla äiteyteen ylipäätään. Sun kaltaset ihmiset kun luulee olevansa niin ainotlaatuisia että ne geenit on tosiaan jatkuman arvoisia. Info: eivät ole. Kenenkään nykyihmisen geenit eivät ole.
Mutta niin, lapsi on joillekin äideille ykkössijalla: onhan se ainoa asia millä se mies saadaan pysymään rinnalla. Ainoa asia minkä kautta voi elää, kun ei itse osaa. Ainoa asia jota voi kontrolloida, kun muuta yhteiskuntaa ei voi.


Marianne Keränen:
Kiitos kun todistit urpoutesi :D
Ja kuule, ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 5 vuotta ilman lasta, ja tämä lapsi oli molempien toive ♥
Ja kyllä mun geenit on jatkumon arvoisia, ehdottomasti! :)

Että kyllä se mies pysyisi ilman lastakin, ja jos et tiennyt, niin kyllä vanhemmatkin eroavat. Selvennykseksi vaan, että ei lapsi ole suhteentakaaja ;) Ja toiseksi jos et tiennyt, niin jos parisuhde ei ole hyvällä mallilla, niin todennäköisesti lapsen syntymän jälkeen tulisi se ero, koska lapsi muuttaa elämää niin paljon ja tuo siihen lisähaastetta, kun jaetaan puolison huomio lapselle...
Ja mä osaan elää, me vaan haluttiin lapsi mukaan jakamaan meijän elämää ja kyllä, lapsi antaa paljon! Ja oikeassa olet siinä, että en haluaisi enää elää ilman lasta!! :)  Mutta lasta ei saatu sen takia, ettemmme olisi osanneet elämää ilman :D
Eikä mulla oo tarvetta kontrolloida yhteiskuntaa, mähän tein omaa kauppaa, kunnes sä tulit kontrolloimaan yhteiskuntaa, kun puutuit toisten kauppoihin!

Sun kannattaa lukee määritelmä: narsisti. Ehkä siinä on sulle pohtimisen aihetta?! ;) 

Paula Hassel:
Hohhhoj. Mä en tiedä sun elämästä juurikaan, etkä sinä minun. Mulle on ihan se ja sama oikeesti. Turhia tollaset "maailman napa"-väitökset, kun juuri todistit edellisessä viestissä että koet että sun geenit on jatkumon arvoisia. Mulle on ihan sama ketä sä panet, millon, kuinka usein, kuinka kauan, ja mikä siitä on tulos.
Mulla ei oo enää oikeesti mitään intoa kuulla susta, joten eiköhän jätetä tähän.


Eli mä olin vähän tylsä ja luovutin. Mutta niin, jossain vaiheessa sitten narisin, alkuvaiheessa viestittelyä, että tämä Marianne tuli inisemään privaan. Kirpputorin säännöissä kun luki vielä siinä vaiheessa että privauhkailu on kiellettyä.
No, ylläpitäjän kanssa (yhden neljästä) seuraavanlainen keskustelu aiheesta:


Paula Hassel:
Koskien kirpparia... Tosiaan narisin siitä Marianne Keräsen tuttelimyynnistä, koska siihen tarvitaan tosiaan kirpparinpitäjän ilmotus ja elintarvikkeitten myyntiin yleensä lupa, Kyseessä kun ei ollu kuitenkaan mikään "markkinatilaisuus" vaan tosiaan nettikirpparikin on kirppari. No nyt se sitten meuhkaa tuolla mun privassa ja uhkailee ryhmästä poistolla ja luoja ties millä muulla, joten jos siltä tuntuu nii meikäläisen voi poistaa toki jos se tilannetta rauhottaa. Tää vaan korostaa sitä että jos yksittäinen, vittuuntunut ihminen voi uhkailla ryhmästä poistolla, niin kyllä se taas vaikuttaa kovasti siltä että ylläpitäjien ystävät voi tosiaan tehdä mitä vaan, vaikka rikoksia (myymällä elintarvikkeita). Tsemppiä ja jaksamista kaikesta huolimatta ton paskaläjän ylläpitämiseen :|

BiT:
Ei sua poisteta ryhmästä missään nimessä. Elintarvikkeiden myynnistä on mietintä päällä eikä Marianne saa ketään uhkailla. Mie laitan hänelle palautetta, että kaikenlainen uhkailu privana on kielletty.
Kiitos ilmoituksesta. :) 


Paula Hassel:
Jees. :) 


BiT:
Voitko kopioida mulle Mariannen viestit niin tiedän tarkemmin asiasta. :) 

[tähän kopioidut viestit, eli osa alkupään ketjua. Myöhemmin sain moitteita julkisessa ketjussa kun en koko ketjua kopioinut, kun ei tässä vaiheessa viestittelyä vielä enempää ollut. Siirryin sitten takaisin privaan, en halunnut asiaa julkisesti puida.]


Paula Hassel:
Hips? Eli siis ei tullut nuo viestit perille vai tarkoitatko tuon lähettämisen jälkeen kirjoitettuja?

BiT:
Lähettämisen jälkeen. Mariannelta tuli loputkin ja se ei tosiaankaan ole kovin mukavaa luettavaa. Kielenkäyttöä voisi siistiä yksi sun toinen.

Paula Hassel:
Mikä on "loput"? Eli mihin viestiin jäi?

BiT:
Tuon sun viimeiseksi kopioidun viestin jälkeen lähetetyt.

Paula Hassel:
Nii, ajattelinki et mihin asti. Mikä siis oli viimeisin minkä se laitteli. Tuollahan noita on kummiski ihan reilusti, viimeisin "
Hohhhoj. Mä en tiedä sun elämästä juurikaan, etkä sinä minun. Mulle on ihan se ja sama oikeesti. Turhia tollaset "maailman napa"-väitökset, kun juuri todistit edellisessä viestissä että koet että sun geenit on jatkumon arvoisia. Mulle on ihan sama ketä sä panet, millon, kuinka usein, kuinka kauan, ja mikä siitä on tulos.
Mulla ei oo enää oikeesti mitään intoa kuulla susta, joten eiköhän jätetä tähän."

Ja sen jälkeen se papattaa tuolla seinällä vaikka sille mitä sanois. :| Nyt ois ihan hyvä hetki sanoa et kaikki o hiljaa ja hoitaa kauppojen tekemisiä. Mie tosiaan aloitin ton sillä että oikeesti tää lasketaan kirppariks ja kirpparin pitäjällä on tosiaan velvoite ilmoittaa ja hakea luvat elintarvikkeiden myyntiin. Varmempaa oikeesti kieltää se kun alkaa rajata elintarvikkeita. Kohta ne oikeesti myy jotain kakkuja :|


BiT:
Jos sä tunnet et sun kunniaasi on loukattu tms niin ota yhteyttä poliisiin.
Susta on tullut moneltakin muultakin valitusta siitä että sä puutut muiden kauppoihin joka ei ole sallittua (lue säännöt) joten meidän on poistettava sut ryhmästä jotta saadaan rauha palautumaan.


Paula Hassel:
En mä koe että mun kunniaa on loukattu. Mä koen että tää koko tilanne on perseestä :P

Sie laitat varmaan muillekin ylläpitäjille viestiä ja mietitte sit tosiaan keskenään mitä teette tai jätätte tekemättä: mä kyselin terveystarkastajalta että mikä on tän hetkinen tilanne. Sillä oli käsitys että lastenruokien suhteen on vielä erityisjuttuja, että ne on tavallista suojellumpia, vaikka olis miten suljettua pakkausta. Se selvittää kymenlaakson virallisen kannan nettikirppareihin, mutta tosiaan live-kirpparilla niitä ei saa myydä, ja oli siinä käsityksessä että ei niitä saa myydä nettikirpputoreillakaan (esimerkkinä huuto.net yms.)
Ja kiitoksia poistosta tosiaan, mielenkiintoista kuitenkin että minä vaan sekä seinällä että privassa vastasin mariannen ja kiian (?) huuteluihin, mutta minä olen se joka lentää pois. Minua voi kuitenkin nimitellä lehmäksi ja marianne voi aloittaa useammankin seinäketjun haukkuakseen?
No mutta, olkoon nyt sitten näin. Toivottavasti keskenjääneet kaupat lasketaan ylläpidon puolelta keskeytetyiksii eivätkä allekirjoittaneen taholta tahallaan keskeytyneiksi.

BiT:
Sulla on varmaan kauppakumppaneiden nimet muistissa esmes viesteissä?


Paula Hassel:
Ei ole privaviestejä. Mutta tosiaan, antaa tän olla, mitään niin tärkeää ei jäänyt taakse etteikö muualta voisi ostaa.


BiT:
Mulla ei oo mitään sun vastaan henkilökohtaisesti. Mut nyt vaan laitettiin tällä(kin) kertaa sanansaattajaksi. Jos joku kyselee sun perään voin toki ohjata viestejä eteenpäin, jos haluat.

No, itseasiassa taas huijasin. Yhdellä tytsyllä oli kolme ihanan vihreää kaitaliinaa, joista sovittiin että viestittelen jos kukaan muu ei kerkeä niitä ostella (en siis varannut kuitenkaan) mutta jos mieheni sattuu esim. ensi viikolla kotkaan työkeikalle. En edes älynnyt ottaa nimeä ylös.. No, ehkä vihreitä liinoja vielä tulee. Enkä tuolla kirpparilla välttämättä haluakaan kauppoja tehdä, ehkä tytsy tulee kauppaamaan niitä muualle. Tai ehkä vihreät unelmat saivat kodin muualta.

No, tämän jälkeen se Marianne sitten vielä päätti meuhkata siellä seinällä, kirpparin julkisella seinällä, että ylläpito pyysi häneltä malttia, että ketään ei saa uhkailla privassa ja elintarvikkeiden myyntiä mietitään sääntöihin ja kertokaa nyt ihanat kauppakumppanit että miten tää vellijuttu nyt meni. No siihen taas kaikki tappelemaan keskenään. Ja ei siinä auta sanoa että annetaan jo olla.. Siinä sitten haukutaan ja viittaillaan ulkomuotoon ja ties mihin.. Ja kun se ketju ei auta niin sitten vielä pikku lapsosen näkönen Kiia Lähteenmäki laittaa omaa lusikkaansa niihin kuuluisiin velleihin ja ilmoitti että minut on poistettu ylläpidon toimesta. No, tästä sain itse tietää vasta myöhemmin, mutta hyvä että näille ihmisille luvattiin että minut poistetaan.

Ei sillä, en minä ryhmään takaisin kaipaa. Minua kylläkin kiinnostaa se syy, millä perusteella ryhmässä pidetään ja millä perusteella lempataan. Onko oikein myydä elintarvikkeita, onko oikein myydä paskaa tavaraa, onko oikein pyytää jostain 10 euroa, minkä on ostanut kahdella eurolla itse? Mutta mistään ei saa huomauttaa, ja sääntöjä voi muokata päivittäin aina sen mukaan mikä hyvältä näyttää. Nyt he lisäsivät sääntöihin sen elintarvike-osionkin. Että myydä saa, kunhan kysyy luvan ylläpidolta. Minä kun tulkitsin lakia niin että myydä saa jos kirpputorin pitäjä pyytää luvan ihan joltain muulta taholta kun itseltään. Soitin ja tarkastin asiaa terveystarkastajilta, jotka nyt sitten miettivät että mitä asialle voi tehdä ja ottavat myöhemmin viikolla yhteyttä.
Yhtä lastenleikkiä ilman sääntöjän nuo ryhmät ovat. Itsekin olen ylläpitäjänä, onneksi toimivimmissa ryhmissä mitä tämä on. Kuitenkin tiedän, että vastaavassa tilanteessa olisin ehkä heittänyt itseni ulos, mutta olisin myös Marianne Keräsen ja Kiian heittänyt pois, koska jatkoivat ja jatkoivat sitä nälvimistään seinällä jopa ylläpidon puututtua ja pyydettyä malttia. Itse ainoastaan vastasin kun nimeni suoraan mainittiin.

Eli: ne jotka haluavat rikollisesti toimia, haluavat mustamaalata ihmisiä, jaksavat jatkuvaa tappelua, niin tervemenoa vaan sinne kymenlaakson kirpputorille facebookkiin. Löytyy haulla "kymenlaakso kirpputori".
Jos joku kymenlaakson alueella asuva kiinnostui kirpputoritoiminnasta facebookin kautta, niin toistaiseksi paras kauppapaikka, ja kasvava sellainen, on tietysti se Kymenlaakson kirppari. Erotuksena muuten muihin vastaaviin nähden on sekin, että tuotteita voi selailla kuulumatta ryhmään. Ei olla salamyhkäisiä, senkun plaraatte läpi ja katsotte löytyykö mitään kivaa tai vastaako ryhmä tarpeitanne.

Kotiäiteys

Kouvolaan tämä liittyy tasan sillä tavalla että tämä kouvolalainen on äärimmäisen tylsistynyt ja siksi kerkeää tarttua kaikenlaisten liskojen syöttämiin linkkeihin.

Niin, kyseessä on nyt sitten kotiäiteys. Tai tarkemmin 21 syytä jäädä kotiäidiksi. Luin kirjoituksen ja ajattelin jakaa oman tulkintani, lähinnä purkaakseni vitutusta kun koiratkin lähtivät naapurin rouvan kanssa lenkille, eikä ole lasta jota paiskoa seinille.. Ehkä joku muukin vittuuntui...?

1.Äidinrakkaus on rakkaudesta ja voimista vahvin. Perheen ulkopuolinen hoitaja ei voi koskaan rakastaa lasta samalla tavalla.

En ymmärrä, millä tavalla se, että äiti ei ole lapsen kanssa 24/7 kotona, vähentää rakkauden määrää. Kellotetaanko kaikki kaupassakäynnitkin? "Voi ei, olin tänään puoli tuntia antamatta lapselleni rakkautta, kävin nimittäin ostamassa isännälle maitoa".

2.Kotihoito mahdollistaa lapsentahtisuuden ja lapsen huomioimisen yksilönä. Lapsi saa kehittyä omien tarpeidensa mukaisesti, mikä tasapainottaa lapsen kehoa ja mieltä. Kotona rutiinit voidaan luoda lapsen tarpeet huomioiden, toisin kuin päiväkodissa, jossa kaikki esimerkiksi nukkuvat ja syövät tiettynä kellonaikana.


Joo. Oon samaa mieltä: rutiinien luominen ON ihan perseestä. Munki mielestä kaikki työpaikat pitäs tehdä siten että jokainen saa tulla töihin ku haluaa. Ja silti esim. asiakaspalvelussa niitten pitäs mun mielestä vastata sillon ku mä haluan, koska mä olen kuitenki yksilö ja sillee. Eikä musta kaikki sovi tekemään 6-8 tunnin työpäiviä, nii mun mielestä kyllä pitäs kaikkien saada sama raha kuitenki. Ja vitut siitä sosiaalisuudesta, sitä oppii mamman kans ihan hyvin siel kotosal, ei kaikkien kans tarvii tulla toimeen jos ei taho.

3.Kotihoitolapselle voi järjestää virikkeitä ja harrastuksia hänen omien taipumuksiensa, lahjakkuuksiensa ja kiinnostustensa mukaan. Kotihoidossa äiti pystyy myös tarttumaan lapsen herkkyyskausiin: meillä esimerkiksi poikani oppivat helposti lukemaan ja kirjoittamaan vuosia ennen kouluikää. Opettelimme yhdessä kirjaimia ja liu'uttelimme niitä yhteen. Heistä onkin kasvanut äitinsä veroisia lukutoukkia :)

Joo'o. Päiväkodissahan ei leikitä kirjaimilla eikä askarrella eikä huomioida ketään. Ne marssii siellä ilkeästi jonossa ja opettelevat marssiaskelia koko päiväkodin ajan. Ja asennossa syövätkin! Kaikki! Aina! Mitään ei jousteta!

4.Kotona lasta saa ja voi kasvattaa omien arvojensa mukaisesti. On laiskuutta ja välinpitämättömyyttä siirtää vastuu lapsen kasvattamisesta yhteiskunnalle.

Arvot? "On ok lusmuta kotona ja leikkiä kotista ja vinkua yhteiskuntaa elämättämään koko perhe. Paitsi että kun lapsi lähtee kouluun, sit mulla ei oo enää mitään vastuuta, sit se on yhteiskunnan vastuulla. Enhän mä voi tietää mitä siellä koulussa tapahtuu! Mä kyllä pitäsin AnnaPetterin ihan kyllä kotona, kunnes oppii yhteiskuntakelpoiseksi, eli ainakin kolkytvuotiaaks."
Mitä tulee muuten tuohon kasvatukseen.. Mieheni työskenteli tekemässä putkijuttuja erääseen monilapsiseen perheeseen.. (taisi olla lapsilukuna tuossa perheessä palttiarallaa 7.) Äiti siellä selitti ettei niitä putkia voi jättää näkyviin "tuolla tavoin" kun lapset repivät ne irti seinästä ja katkovat. Siinä sitä kotiäitikasvatusta kerrakseen.


5.Lapsen kanssa vietettyä aikaa ei tule katumaan koskaan- toisin kuin aikaa, jonka on viettänyt pois lapsensa luota. Kotiäiti ja kotihoitolapsi saavat rauhassa kiinnittyä toisiinsa, eikä lapsen tarvitse pelätä hylkäämistä, mikä päiväkodissa voi tapahtua silmänräpäyksessä henkilökunnan vaihtuessa. Itse vietin päiväkodissa koko lapsuuteni vauvasta asti, ja sitä ennenkin äiti oli osittain töissä. Joskus minut oli jätetty yksinkin vauvana, kun äidin piti lähteä ja isä ei ollut vielä tullut. Äitini on myöntänyt suoraan, että hänelle oli tärkeämpää tienata rahaa.

Nii. Koska joko se lapsi jätetään yksin tai sen kanssa ollaan aina. Ei ole vaihtoehtoja!! EI!!!
Eikä ne päivähoitajat mitään osaa kasvattaa, eikä ketään. Kerranki luin lehdestä että joku hukku! Ikinä kotona ei oo kellekään lapselle mitään tapahtunu. Äiti on aina äiti, äiti on jumalaa ylempänä, koska, you know, naisethan synnyttää, nii jumalallaki on niinq äiti. Ja siitä ei vaan puhuta! Koska naiset on niin aliarvostettuja.. Mun mielestä jumalan äidistä pitäs puhua paljon enemmän!
Sitäpaitsi, ei sitä rahaa tartte tienata. Lapsethan leikkii edelleen maalla käpylehmillä, maito tulee naapurin meijeristä ja leipä omasta pellosta. Ja yhteiskunta ja avustusjärjestöt maksaa loput huvitukset, kuten lapset vaikka kesäleireille. Paitsi että niillä käy vaan naapurin kakarat, meidän lapsi se saa Rakkautta, joka hetki.

6.Isä on lapselle yhtä tärkeä kuin äiti. Pienen lapsen ensisijainen hoitaja on kuitenkin äiti, minkä todistaa jo se, että vain nainen voi imettää. Suomessa suositellaan jopa 6 kk täysimetystä ja vuoden kokonaisimetystä. Itse imetin kumpaakin lastani reilusti yli vuoden. On moraalisesti väärin opettaa lapsi tuttipullolle tasa-arvon nimissä tai ”karaista” lasta väkisin tuottamalla tälle eroahdistustuskaa. On vaistottava tarkkaan, koska lapsi on valmis olemaan erossa äidistä ja minkälaisia aikoja. Äidin ja vauvan totaalinen symbioosisuhde on ainutlaatuinen etuoikeus, eikä biologisia tosiseikkoja vastaan taistelussa ole mitään järkeä. Se ei ole tasa-arvoa, että naisen tulisi olla kuin mies tai miehen kuin nainen.

Ja sitä symbioottista suhdetta ei synny, jos et imetä. Jos et imetä, oot kaikin puolin pinnallinen paskaäiti, joka ei rakasta lastaan! Jos et voi imettää, niin kyllä mä oon sitä mieltä että sulta pitäs ottaa lapset pois kokonaan, ei niistä voi tulla täysiä ihmisiä koskaan jos et imetä ja rakasta! Ja et voi rakastaa täysin, ellet imetä!

7.Päiväkotiryhmät ovat liian suuria. Kasvatustieteen tohtori Erja Rusasen mukaan aggressiivisuuden, yksinäisyyden ja heikkojen sosiaalisten taitojen syinä ovat ainakin osittain riittämätön hoiva ja siitä seurannut emotionaalinen nälkä varhaisessa lapsuudessa. Isot päiväkotiryhmät nostavat stressitasoa, mikä haittaa älykkyyden, luovuuden ja sosiaalisuuden kehitystä. Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan alle kolmevuotiaiden hoitoryhmien koon tulisi olla 6-8 lasta. Nyt ne ovat jopa kaksinkertaisia. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kuvaa tilannetta aivokemialliseksi myrkkymyrskyksi kehittyville hermosoluille.


Nii! Eli kaikki lessuperheet pitää polttaa roviolla, niillä voi olla jopa 12 lasta, ja kaikki ihan eri ikäsiä!!!
Ja kaikki sosiopaatitkin ovat tunnetusti sosiopaatteja ihan vain siksi, että olivat päiväkodissa, jossa oli 10 alle kolmivuotiasta lasta yhtäaikaa. Ja narsisteista tuli narsisteja samasta syystä; kun ei lapsena saa huomiota, nii lapsena ei vaan saa huomiota. Ja mitä tulee heikkoihin sosiaalisiin taitoihin, nii mua kyllä kiinnostaa, miten meni Mika Salon varhaislapsuus..

8.Lapset saattavat olla päiväkodissa jopa kymmenen tuntia päivässä! Harvat aikuiset edes tekevät niin pitkiä työpäiviä.

Ai. Mä luulin et normaali työpäivä on edelleen n.8 tuntia ja matkat päälle.

9.Kaikista lapsista maksettava hoitoseteli olisi oikeudenmukainen tapa rahoittaa lasten hoitoa. On käsittämätöntä, että Suomessa lapsen hoidosta maksetaan enemmän kenelle tahansa muulle hoitajalle kuin lapsen vanhemmalle. Yli kolmevuotiaiden kotihoidosta ei makseta enää vanhemmille mitään, vaikka päiväkotilapsen hoito on moninkertaisesti kallimpaa kuin kotihoitolapsen silloinkin, kun kotihoidontukea vielä maksetaan. Meillä lapset ovat säästäneet vuorellisen veroeuroja, koska kumpikin lapsi on hoidettu ilmaiseksi kotona ikävuosina 3-7. Rahanpuute voi olla myös siis todellista, mutta usein se on kuitenkin vain tekosyy sille, että ei jaksa/viitsi hoitaa lasta kotona. Lapsi on tärkeämpi kuin hienoja asuntoja ja autoja varten otetut satojen tuhansien eurojen lainat. On järkyttävää kylmyyttä ajaa uutuuttaan kiiltelevällä Volvolla uraputkeen päiväkodin kautta hylkäämässä itkevä lapsi. Luovuutta ja mielikuvitusta käyttämällä kotiäiti voi myös kehitellä tapoja tienata rahaa kotiäitiyden ohella. Näin olen tehnyt itsekin, myös siksi, että rakastan työtäni. Se ei ole kuitenkaan ollut este kotiäitiydelle, päinvastoin, vaikka vielä esikoisen raskausaikana suunnittelinkin meneväni töihin, kun lapsi on puolivuotias. Niinhän olin itsekin mennyt, ja oma äitini oli silloin vielä mallini äitiydestä.

Niin. Eli yhteiskunnan on maksettava se, että mä en jaksa mennä töihin.
Luovia tapoja ansaita rahaa? Myydään sitä persettä lapsenhoidon ohessa, silleenhän se lapsi parhaiten oppii miten sitä rakkautta käytännössä osoitetaan. Tai pidetään kirppistä ja tienataan kaikella mahdollisella myymisillä, käsitöillä ja vanhoilla vaatteilla rahaa. Ei tarvi enää maksaa kirppispöydästäkään, kun sen voi tehdä nettikirppareilla, huutonetissä ja ties missä. Eikä tarvi verottajalle hiiskuakaan. Rahaa tulee, yhteiskunta tukee. Kotiäideillä on Oikeuksia, mutta ainoa velvollisuus on tietysti se velvollisuus rakastaa sitä lasta. Se oikeuttaa kaiken.
Ja mitä tulee siihen uutuuttaan kiiltelevään volvoon ja uraputkeen: paljon kivempaa ajaa yksinhuoltajana sillä vanhalla astralla siivoamaan sinne rekkaterminaaleille jotta saa ostettua vähän lihaa perheen teini-ikäselle pojalle että jaksaa koulussa. Onhan se kamalaa jos perheellä on joku toimeentulo. Yhteiskunnan rahoilla elää paljon paremmin.

10. Lapsi ei tarvitse päiväkotia esimerkiksi kehittyäkseen sosiaalisesti. Sen sijaan Keltikangas-Järvisen mukaan päiväkodin levottomuus, meluisuus ja liialliset sosiaaliset kontaktit nostavat lapsen stressiherkkyyden liian korkeaksi, mikä näkyy hänessä vielä aikuisenakin. Meillä lapset eivät ole olleet päivähoidossa eivätkä iltapäiväkerhossa, ja he ovat aina olleet erityisen sosiaalisia lapsia. Nyt he ovat jo koululaisia, heillä on paljon kavereita, he toimivat erittäin hyvin ryhmässä ja ovat monissa taidoissa reilusti ikätasoaan edellä. Sosiaalisuuden kehittäminen on kotiäidin vastuulla. On tärkeää, että kotiäiti tarjoaa lapselle mahdollisuuden ystävystyä muihin lapsiin esimerkiksi leikkipuistossa ja harrastuksissa. Samalla äitikin saa aikuisseuraa, ja hiekkalaatikon reunalla on aikaa käydä syvällisiä keskusteluja.

Ai niin. Se onkin liiallista sosiaalisuutta olla siellä päiväkodissa. Sen takia ne lapset kannattaa ottaa kotiopetukseenkin, eikä päästää kouluun. Ja se kuusvuotiashan viihtyy ihan mainiosti siellä hiekkalaatikolla kesät talvet.
Mulla on kyllä vähän oma käsitykseni kotiäitien syvällisistä keskusteluista. Tähän mennessä syvintä mahdollista keskustelua on edustanut paskan värin lisäksi paskan koostumus ja se, sulaako herne vatsassa vai ei. Kuoret eivät ainakaan, tulevat usein nimittäin paskapalleroina ulos.

11. Itse olen laajentanut työtoimenkuvaani, ja lasten kasvaessa vähitellen alkanut tehdä töitä osa-aikaisesti (=gradun ja harvakseltaan lyhyitä sijaisuuksia lasten isän ollessa kotona). Ammattitaito ei katoa, ja uuden tiedon pystyy opettelemaan siinä kuin vanhankin pystyi. Nyt kun meidän lapset ovat jo koulussa, teen oman alani rakastamiani töitä noin vajaata puolta päivää, jotta olen lapsia iltapäivällä kotona vastassa. Aina on töitä löytynyt, on mielikuvituksen puutetta menettää kotiäitivuosina työnsä.

Nii. Aina on työtä löytynyt. Meillä suomessa nimittäin kaikki työttömät ovat ihan vaan laiskoja paskoja joita työnteko ei huvita. Viis muuten niistä tutkimuksista, joiden mukaan vanhemman ihmisen on hankalampi omaksua uusia taitoja. Ja että kun kerran ammattitaitokin pysyy, niin en ymmärrä, minkä takia pitää hankkia lisäkoulutusta tai ylläpitää niitä taitoja. Sehän on vaan ja pysyy, eivätkä menetelmät millään voi muuttua sen 3-6-12 vuoden aikana mitä ollaan pois työelämästä lapsien oksennuksia tarkkailemassa...

12. Kotiäitiys kasvattaa naisen organisoinnin mestariksi. Kotiäitinä on pakko opetella ja pystyä hoitamaan itse kaikki asiat, joita lapsi tarvitsee, 24/7. Ei voi tuudittautua siihen, että "kyllä ne sitten päiväkodissa opettavat"

Niin juuri. Kun sitä ei voi opettaa lapselle yhtään mitään jos se on siellä päiväkodissa. Joko koti opettaa tai päiväkoti opettaa. Yhteispeliä ei ole, äiti on yksinvaltias ja jumala.
Ja organisoinnin mestari? Mä tunnen aika monta kotiäitiä joilla ei ole mitään organisointikykyä. Ja tosiaan, antaishan se kotiäiteys, eikun ei ei ei.. Äiteys antaa tottakai tarpeeksi kokemusta ja valmentaa toimimaan vaikka Suomen Presidenttinä.

13. Monet äidit oppivat kotiäitivuosinaan tuntemaan myös itseään. Itse olen kasvanut valtavasti henkisesti näiden kahdeksan kotiäitivuoden aikana. Olen löytänyt itseäni, tullut epäitsekkäämmäksi ja itsevarmemmaksi. Minulle avautui aivan uusi tunnemaailma.

Uuden tunnemaailman jutut: vitutus kun on yksin, väsymys kun on valvonut yöt, agressiot semperin banaanimango-soseen loputtua kaupan hyllyltä ja sitä rataa. Tuleehan sitä itsevarmemmaksi kun kukaan ei enää jaksa väittää vastaankaan siksi, että huomaa ettei toisesta ole keskustelemaan. Ja kotiäitihän sitten ottaa sen tietysti riemuvoittona oman älykkyytensä puolesta..

14. Tutkimusten mukaan alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla on vuosittain keskimäärin sata päivää, jolloin heillä on infektio-oireita.

Mitkä tutkimukset sellaista osoittavat? Mitä ne oireet ovat? Nenä vuotaa pakkasella vai?

15. Kotona lapselle on mahdollista tarjota terveellistä ruokaa sen sijaan, että hän mättäisi päivähoidossa einespinaattilettuja ja sokerijugurtteja. Meillä tämä tarkoittaa ravinteiltaan täysiarvoista luomuruokaa, mikä pitää lapset terveenä. Kotona ruuassa voi ottaa huomioon myös lapsen mieltymykset, mikä on äärimmäisen tärkeää, sillä jos lapsen pientä kehoa ei sotke lisäaineilla ja sokerilla, se ilmoittaa, minkälaista ravintoa milloinkin tarvitsee. Mikä ei tarkoita sitä, että ruuanlaittoon pitäisi käyttää aikaa aamusta iltaan- itse olen laiskaakin laiskempi kokki ja opetellut siksi toteuttamaan ruokafilosofiaamme mahdollisimman vähällä vaivalla ja rahalla.

Jos kerran se kotihoidontuki ja lapsilisät riittävät kaikkeen mahdolliseen, jopa luomuruuan syöttämiseen, niin halleluja. Mä taidan sittenkin tehdä kersan.
Ja muuten; niissä päiväkodeissa missä allekirjoittanut on ollut (töissä parissa eri roolissa) niin kyllä niissä on ollut ihan oikea keittiö, ei pelkkää mikroa. Ihan siellä on perunaa keitetty ja tehty ihan kastiketta, esim. jauhelihasta ja milloin mistäkin. Ja tärkeämpää se on ottaa huomioon Lapsen Mieltymykset kun opettaa että kaikkea pitää maistaa vaikkei kaikesta tarvitse tykätä.

16. Jos perheessä on enemmän kuin yksi lapsi, lapset saavat rauhassa kiintyä myös sisaruksiinsa, mikä on korvaamattoman tärkeää. Sisarussuhde on usein ihmisen elämän pisin ihmissuhde.

Niin. Mä en olekaan kiintynyt yhtään mun siskoon jonka kans asuttiin yhdessä ekat 6 vuotta sen elämästä, sit erillään 7 vuotta ja senkin jälkeen ollaan vaan nähty sillon tällön. Ja entäs ne sisarukset ja kaksosetkin jopa, jotka tapaa vasta varhaisaikuisuudessa, tämä kotiäitijumalako on päättänyt että he eivät vaan voi kiintyä toisiinsa koska näin on nyt määrätty?

17. Kotihoitolapsi ei laitostu. Ruokakärry ei ilmesty tyhjästä eivätkä tiskit tiskaudu itsekseen. Lapsi oppii, miten arjen asiat oikeasti pyörivät. Ei tarvita erillistä teemapäivää siitä, miten roskia kierrätetään, ja lapsi oppii luovaksi, kun kaikkea ei tuoda valmiina eteen.

Anteeksi. En tiennyt että kotiäiteys myös opettaa ja velvoittaa kierrättämään. Ja jännä, jos on taas vaihtoehtona että se lapsi syö joko kaikki ateriat kotona tai sitten aterian päiväkodissa ja loput ajat on palttiarallaa nälissään, koska kotonahan ei tehdä ruokaa viikonloppuisin. Eikä iltaisin. Eikä aamupalaa.. Ja kotona ne astiat siitä ruuanlaitosta vähintäänkin tiskautuvat perheen ollessa poissa? Ja ruokakin on uunissa hautumassa kun äiti ja isä tulevat töistä haettuaan mukulan päiväkodista?

18. Päiväohjelmaa voi toteuttaa spontaanisti vaikka sään mukaan. Aurinkoisella ilmalla voidaan olla tunteja puistossa, metsässä tai rannalla. Sadepäivinä voidaan puuhailla sisällä kerhoissa, kylässä tai kotona vaikkapa leikkien, leipoen, askarrellen, lukien, pelaten. Kohtuullisia aikoja ja ikäkautta kunnioittaen voi pelata tietokoneellakin ja katsella DVD:itä.

Kuten aiemmin tuli tosiaan todettua.. Siellä päiväkodissahan ei ole minkäänlaista joustoa. Lapset pidetään väkisin sisällä auringonpaisteella, ja esim. uimaanhan he eivät pääse. Marssitaan siinä porotuksessa pakollinen tunti, ja tietysti se pakollinen tunti marssitaan myös räntäsateessa. Minkälainen kuva tällä kirjottajalla oikeesti on päiväkodeista???

19. On olemassa äitejä, jotka eivät pysty kotiäitiyteen esimerkiksi vakavien mielenterveysongelmien takia. Jos lapsen kaltoinkohtelu on todellista ja vaarantaa tämän kehitystä, on tietysti mietittävä muita vaihtoehtoja. Nämä kotiäidit ovat kuitenkin vähemmistössä, usein jaksamisessa on kyse vain tahdosta ja asenteesta. Äidinrakkaus on voimista vahvin ja auttaa vaikka läpi harmaan kiven. Yksi parhaista kotiäitiystävistäni sairastaa vakavaa mielen sairautta ja on silti kasvattanut kolme ihanaa lasta miehen ollessa ulkomailla töissä. Toki hän on ollut välillä väsynyt, mutta kukapa ei olisi? Ei kotiäidin tarvitse olla täydellinen, ei kukaan ole

Tää on eka kerta kun kuulen, että mielenterveyspotilaan tukitoimiin kuuluu lapsen päiväkotihoito. Ja vielä Vakavien mielenterveysongelmien? Mä luulin että sellaset ohjataan hoitoon.. Ja voiko sitten vakavasti mielenterveysongelmainen toimia äitinä iltapäivisinkään? Ja miten niin ei tarvitse olla täydellinen, johan tässä ensin on käyt palttiarallaa 18 kohtaa käsitellen sitä täydellisyyttä.

20. Kotiäiti tietää, mitä hänen lapsensa päivän aikana tekee. Jos päiväkotiin viedään lapsi, joka ei vielä osaa puhua, vanhemmat ovat täysin hoitajan kertoman varassa. Lapsen tärkeät kehitysaskeleetkin saattavat jäädä kokonaan näkemättä, esimerkiksi juuri ne askeleet, ensimmäiset.

Niinjoo.. Tosiaan se lapsihan viedään sieltä synnytyslaitokselta sinne päiväkotiin suoraan, niin saadaan sinne synnytysosastollekin enemmän paikkoja. Ja säästetään hoitajia.
Ja onhan se kamalaa, jos se lapsi lähtee kouluunkin, niin äidiltä jää näkemättä sen lapsen ensimmäinen suudelma, ensimmäiset kännit, eka tupakka, eka seksikokemus, toka seksikokemus, kolmas seksikokemus...

21. Downshiftaus. Hiljaisuus, rauha ja rakkaus, vähäisempi virikkeellisyys, hitaampi rytmi, tyhjemmät päivät, jopa tylsyys. Niistä syntyy terveitä, tasapainoisia, luovia ja rakastavia lapsia ja aikuisia rakentamaan parempaa maailmaa.

Mitä mä kotiäitejä tunnen, niin aika harva niistä chillaa ja hengaa vaan kersojen kans. Kyl niillä on hektistä, ja kaipaavat välillä omaa aikaakin. Mutta tosiaan, sehän johtuu siitä että osa kaipaa töihin jo kun lapsi on puolitoistavuotias, osa ei ole kyennyt imettämään, kenelläkään heistä ei taida olla varaa pelkkään luomuruokaan, moni heistä ei osaa kierrättää ja lajitella, he haluavat luoda lapselleen rytmejä eivätkä elä "lapsen tahdon mukaan" ja he joutuvat itse käymään kaupassa, joskus lasten kera, joskus ilman.

Kyllä, se ura unohtuu ja lapset siirtyvät seuraaville sukupolville.. Mutta: kuka tämän yhteiskunnan sitten rakentaa, jos jokainen ämmä jää kotiäidiksi? Kuka siivoaa ne marketit iltaisin, jotta hygieniataso pysyy? Kuka siivoaa junat? Kuka siivoaa ne ravintolat, joissa käytte? Kuka tekee kelalla päätökset niistä rahoistanne? Kuka hoitaa ja ylläpitää pankkien järjestelmiä? Kuka ompelee lapsienne vaatteet, kuka valmistaa kankaan niitä varten? Työnteko on tärkeää yhteiskunnalle. Ei se, että lapset kasvatetaan 100% kotona.
Ihminen on arvokas ihan ihmisenä, ja nainen voi olla nainen, ei naiseus ole pelkkää äiteyttä.