Kotiäiteys

Kouvolaan tämä liittyy tasan sillä tavalla että tämä kouvolalainen on äärimmäisen tylsistynyt ja siksi kerkeää tarttua kaikenlaisten liskojen syöttämiin linkkeihin.

Niin, kyseessä on nyt sitten kotiäiteys. Tai tarkemmin 21 syytä jäädä kotiäidiksi. Luin kirjoituksen ja ajattelin jakaa oman tulkintani, lähinnä purkaakseni vitutusta kun koiratkin lähtivät naapurin rouvan kanssa lenkille, eikä ole lasta jota paiskoa seinille.. Ehkä joku muukin vittuuntui...?

1.Äidinrakkaus on rakkaudesta ja voimista vahvin. Perheen ulkopuolinen hoitaja ei voi koskaan rakastaa lasta samalla tavalla.

En ymmärrä, millä tavalla se, että äiti ei ole lapsen kanssa 24/7 kotona, vähentää rakkauden määrää. Kellotetaanko kaikki kaupassakäynnitkin? "Voi ei, olin tänään puoli tuntia antamatta lapselleni rakkautta, kävin nimittäin ostamassa isännälle maitoa".

2.Kotihoito mahdollistaa lapsentahtisuuden ja lapsen huomioimisen yksilönä. Lapsi saa kehittyä omien tarpeidensa mukaisesti, mikä tasapainottaa lapsen kehoa ja mieltä. Kotona rutiinit voidaan luoda lapsen tarpeet huomioiden, toisin kuin päiväkodissa, jossa kaikki esimerkiksi nukkuvat ja syövät tiettynä kellonaikana.


Joo. Oon samaa mieltä: rutiinien luominen ON ihan perseestä. Munki mielestä kaikki työpaikat pitäs tehdä siten että jokainen saa tulla töihin ku haluaa. Ja silti esim. asiakaspalvelussa niitten pitäs mun mielestä vastata sillon ku mä haluan, koska mä olen kuitenki yksilö ja sillee. Eikä musta kaikki sovi tekemään 6-8 tunnin työpäiviä, nii mun mielestä kyllä pitäs kaikkien saada sama raha kuitenki. Ja vitut siitä sosiaalisuudesta, sitä oppii mamman kans ihan hyvin siel kotosal, ei kaikkien kans tarvii tulla toimeen jos ei taho.

3.Kotihoitolapselle voi järjestää virikkeitä ja harrastuksia hänen omien taipumuksiensa, lahjakkuuksiensa ja kiinnostustensa mukaan. Kotihoidossa äiti pystyy myös tarttumaan lapsen herkkyyskausiin: meillä esimerkiksi poikani oppivat helposti lukemaan ja kirjoittamaan vuosia ennen kouluikää. Opettelimme yhdessä kirjaimia ja liu'uttelimme niitä yhteen. Heistä onkin kasvanut äitinsä veroisia lukutoukkia :)

Joo'o. Päiväkodissahan ei leikitä kirjaimilla eikä askarrella eikä huomioida ketään. Ne marssii siellä ilkeästi jonossa ja opettelevat marssiaskelia koko päiväkodin ajan. Ja asennossa syövätkin! Kaikki! Aina! Mitään ei jousteta!

4.Kotona lasta saa ja voi kasvattaa omien arvojensa mukaisesti. On laiskuutta ja välinpitämättömyyttä siirtää vastuu lapsen kasvattamisesta yhteiskunnalle.

Arvot? "On ok lusmuta kotona ja leikkiä kotista ja vinkua yhteiskuntaa elämättämään koko perhe. Paitsi että kun lapsi lähtee kouluun, sit mulla ei oo enää mitään vastuuta, sit se on yhteiskunnan vastuulla. Enhän mä voi tietää mitä siellä koulussa tapahtuu! Mä kyllä pitäsin AnnaPetterin ihan kyllä kotona, kunnes oppii yhteiskuntakelpoiseksi, eli ainakin kolkytvuotiaaks."
Mitä tulee muuten tuohon kasvatukseen.. Mieheni työskenteli tekemässä putkijuttuja erääseen monilapsiseen perheeseen.. (taisi olla lapsilukuna tuossa perheessä palttiarallaa 7.) Äiti siellä selitti ettei niitä putkia voi jättää näkyviin "tuolla tavoin" kun lapset repivät ne irti seinästä ja katkovat. Siinä sitä kotiäitikasvatusta kerrakseen.


5.Lapsen kanssa vietettyä aikaa ei tule katumaan koskaan- toisin kuin aikaa, jonka on viettänyt pois lapsensa luota. Kotiäiti ja kotihoitolapsi saavat rauhassa kiinnittyä toisiinsa, eikä lapsen tarvitse pelätä hylkäämistä, mikä päiväkodissa voi tapahtua silmänräpäyksessä henkilökunnan vaihtuessa. Itse vietin päiväkodissa koko lapsuuteni vauvasta asti, ja sitä ennenkin äiti oli osittain töissä. Joskus minut oli jätetty yksinkin vauvana, kun äidin piti lähteä ja isä ei ollut vielä tullut. Äitini on myöntänyt suoraan, että hänelle oli tärkeämpää tienata rahaa.

Nii. Koska joko se lapsi jätetään yksin tai sen kanssa ollaan aina. Ei ole vaihtoehtoja!! EI!!!
Eikä ne päivähoitajat mitään osaa kasvattaa, eikä ketään. Kerranki luin lehdestä että joku hukku! Ikinä kotona ei oo kellekään lapselle mitään tapahtunu. Äiti on aina äiti, äiti on jumalaa ylempänä, koska, you know, naisethan synnyttää, nii jumalallaki on niinq äiti. Ja siitä ei vaan puhuta! Koska naiset on niin aliarvostettuja.. Mun mielestä jumalan äidistä pitäs puhua paljon enemmän!
Sitäpaitsi, ei sitä rahaa tartte tienata. Lapsethan leikkii edelleen maalla käpylehmillä, maito tulee naapurin meijeristä ja leipä omasta pellosta. Ja yhteiskunta ja avustusjärjestöt maksaa loput huvitukset, kuten lapset vaikka kesäleireille. Paitsi että niillä käy vaan naapurin kakarat, meidän lapsi se saa Rakkautta, joka hetki.

6.Isä on lapselle yhtä tärkeä kuin äiti. Pienen lapsen ensisijainen hoitaja on kuitenkin äiti, minkä todistaa jo se, että vain nainen voi imettää. Suomessa suositellaan jopa 6 kk täysimetystä ja vuoden kokonaisimetystä. Itse imetin kumpaakin lastani reilusti yli vuoden. On moraalisesti väärin opettaa lapsi tuttipullolle tasa-arvon nimissä tai ”karaista” lasta väkisin tuottamalla tälle eroahdistustuskaa. On vaistottava tarkkaan, koska lapsi on valmis olemaan erossa äidistä ja minkälaisia aikoja. Äidin ja vauvan totaalinen symbioosisuhde on ainutlaatuinen etuoikeus, eikä biologisia tosiseikkoja vastaan taistelussa ole mitään järkeä. Se ei ole tasa-arvoa, että naisen tulisi olla kuin mies tai miehen kuin nainen.

Ja sitä symbioottista suhdetta ei synny, jos et imetä. Jos et imetä, oot kaikin puolin pinnallinen paskaäiti, joka ei rakasta lastaan! Jos et voi imettää, niin kyllä mä oon sitä mieltä että sulta pitäs ottaa lapset pois kokonaan, ei niistä voi tulla täysiä ihmisiä koskaan jos et imetä ja rakasta! Ja et voi rakastaa täysin, ellet imetä!

7.Päiväkotiryhmät ovat liian suuria. Kasvatustieteen tohtori Erja Rusasen mukaan aggressiivisuuden, yksinäisyyden ja heikkojen sosiaalisten taitojen syinä ovat ainakin osittain riittämätön hoiva ja siitä seurannut emotionaalinen nälkä varhaisessa lapsuudessa. Isot päiväkotiryhmät nostavat stressitasoa, mikä haittaa älykkyyden, luovuuden ja sosiaalisuuden kehitystä. Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan alle kolmevuotiaiden hoitoryhmien koon tulisi olla 6-8 lasta. Nyt ne ovat jopa kaksinkertaisia. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kuvaa tilannetta aivokemialliseksi myrkkymyrskyksi kehittyville hermosoluille.


Nii! Eli kaikki lessuperheet pitää polttaa roviolla, niillä voi olla jopa 12 lasta, ja kaikki ihan eri ikäsiä!!!
Ja kaikki sosiopaatitkin ovat tunnetusti sosiopaatteja ihan vain siksi, että olivat päiväkodissa, jossa oli 10 alle kolmivuotiasta lasta yhtäaikaa. Ja narsisteista tuli narsisteja samasta syystä; kun ei lapsena saa huomiota, nii lapsena ei vaan saa huomiota. Ja mitä tulee heikkoihin sosiaalisiin taitoihin, nii mua kyllä kiinnostaa, miten meni Mika Salon varhaislapsuus..

8.Lapset saattavat olla päiväkodissa jopa kymmenen tuntia päivässä! Harvat aikuiset edes tekevät niin pitkiä työpäiviä.

Ai. Mä luulin et normaali työpäivä on edelleen n.8 tuntia ja matkat päälle.

9.Kaikista lapsista maksettava hoitoseteli olisi oikeudenmukainen tapa rahoittaa lasten hoitoa. On käsittämätöntä, että Suomessa lapsen hoidosta maksetaan enemmän kenelle tahansa muulle hoitajalle kuin lapsen vanhemmalle. Yli kolmevuotiaiden kotihoidosta ei makseta enää vanhemmille mitään, vaikka päiväkotilapsen hoito on moninkertaisesti kallimpaa kuin kotihoitolapsen silloinkin, kun kotihoidontukea vielä maksetaan. Meillä lapset ovat säästäneet vuorellisen veroeuroja, koska kumpikin lapsi on hoidettu ilmaiseksi kotona ikävuosina 3-7. Rahanpuute voi olla myös siis todellista, mutta usein se on kuitenkin vain tekosyy sille, että ei jaksa/viitsi hoitaa lasta kotona. Lapsi on tärkeämpi kuin hienoja asuntoja ja autoja varten otetut satojen tuhansien eurojen lainat. On järkyttävää kylmyyttä ajaa uutuuttaan kiiltelevällä Volvolla uraputkeen päiväkodin kautta hylkäämässä itkevä lapsi. Luovuutta ja mielikuvitusta käyttämällä kotiäiti voi myös kehitellä tapoja tienata rahaa kotiäitiyden ohella. Näin olen tehnyt itsekin, myös siksi, että rakastan työtäni. Se ei ole kuitenkaan ollut este kotiäitiydelle, päinvastoin, vaikka vielä esikoisen raskausaikana suunnittelinkin meneväni töihin, kun lapsi on puolivuotias. Niinhän olin itsekin mennyt, ja oma äitini oli silloin vielä mallini äitiydestä.

Niin. Eli yhteiskunnan on maksettava se, että mä en jaksa mennä töihin.
Luovia tapoja ansaita rahaa? Myydään sitä persettä lapsenhoidon ohessa, silleenhän se lapsi parhaiten oppii miten sitä rakkautta käytännössä osoitetaan. Tai pidetään kirppistä ja tienataan kaikella mahdollisella myymisillä, käsitöillä ja vanhoilla vaatteilla rahaa. Ei tarvi enää maksaa kirppispöydästäkään, kun sen voi tehdä nettikirppareilla, huutonetissä ja ties missä. Eikä tarvi verottajalle hiiskuakaan. Rahaa tulee, yhteiskunta tukee. Kotiäideillä on Oikeuksia, mutta ainoa velvollisuus on tietysti se velvollisuus rakastaa sitä lasta. Se oikeuttaa kaiken.
Ja mitä tulee siihen uutuuttaan kiiltelevään volvoon ja uraputkeen: paljon kivempaa ajaa yksinhuoltajana sillä vanhalla astralla siivoamaan sinne rekkaterminaaleille jotta saa ostettua vähän lihaa perheen teini-ikäselle pojalle että jaksaa koulussa. Onhan se kamalaa jos perheellä on joku toimeentulo. Yhteiskunnan rahoilla elää paljon paremmin.

10. Lapsi ei tarvitse päiväkotia esimerkiksi kehittyäkseen sosiaalisesti. Sen sijaan Keltikangas-Järvisen mukaan päiväkodin levottomuus, meluisuus ja liialliset sosiaaliset kontaktit nostavat lapsen stressiherkkyyden liian korkeaksi, mikä näkyy hänessä vielä aikuisenakin. Meillä lapset eivät ole olleet päivähoidossa eivätkä iltapäiväkerhossa, ja he ovat aina olleet erityisen sosiaalisia lapsia. Nyt he ovat jo koululaisia, heillä on paljon kavereita, he toimivat erittäin hyvin ryhmässä ja ovat monissa taidoissa reilusti ikätasoaan edellä. Sosiaalisuuden kehittäminen on kotiäidin vastuulla. On tärkeää, että kotiäiti tarjoaa lapselle mahdollisuuden ystävystyä muihin lapsiin esimerkiksi leikkipuistossa ja harrastuksissa. Samalla äitikin saa aikuisseuraa, ja hiekkalaatikon reunalla on aikaa käydä syvällisiä keskusteluja.

Ai niin. Se onkin liiallista sosiaalisuutta olla siellä päiväkodissa. Sen takia ne lapset kannattaa ottaa kotiopetukseenkin, eikä päästää kouluun. Ja se kuusvuotiashan viihtyy ihan mainiosti siellä hiekkalaatikolla kesät talvet.
Mulla on kyllä vähän oma käsitykseni kotiäitien syvällisistä keskusteluista. Tähän mennessä syvintä mahdollista keskustelua on edustanut paskan värin lisäksi paskan koostumus ja se, sulaako herne vatsassa vai ei. Kuoret eivät ainakaan, tulevat usein nimittäin paskapalleroina ulos.

11. Itse olen laajentanut työtoimenkuvaani, ja lasten kasvaessa vähitellen alkanut tehdä töitä osa-aikaisesti (=gradun ja harvakseltaan lyhyitä sijaisuuksia lasten isän ollessa kotona). Ammattitaito ei katoa, ja uuden tiedon pystyy opettelemaan siinä kuin vanhankin pystyi. Nyt kun meidän lapset ovat jo koulussa, teen oman alani rakastamiani töitä noin vajaata puolta päivää, jotta olen lapsia iltapäivällä kotona vastassa. Aina on töitä löytynyt, on mielikuvituksen puutetta menettää kotiäitivuosina työnsä.

Nii. Aina on työtä löytynyt. Meillä suomessa nimittäin kaikki työttömät ovat ihan vaan laiskoja paskoja joita työnteko ei huvita. Viis muuten niistä tutkimuksista, joiden mukaan vanhemman ihmisen on hankalampi omaksua uusia taitoja. Ja että kun kerran ammattitaitokin pysyy, niin en ymmärrä, minkä takia pitää hankkia lisäkoulutusta tai ylläpitää niitä taitoja. Sehän on vaan ja pysyy, eivätkä menetelmät millään voi muuttua sen 3-6-12 vuoden aikana mitä ollaan pois työelämästä lapsien oksennuksia tarkkailemassa...

12. Kotiäitiys kasvattaa naisen organisoinnin mestariksi. Kotiäitinä on pakko opetella ja pystyä hoitamaan itse kaikki asiat, joita lapsi tarvitsee, 24/7. Ei voi tuudittautua siihen, että "kyllä ne sitten päiväkodissa opettavat"

Niin juuri. Kun sitä ei voi opettaa lapselle yhtään mitään jos se on siellä päiväkodissa. Joko koti opettaa tai päiväkoti opettaa. Yhteispeliä ei ole, äiti on yksinvaltias ja jumala.
Ja organisoinnin mestari? Mä tunnen aika monta kotiäitiä joilla ei ole mitään organisointikykyä. Ja tosiaan, antaishan se kotiäiteys, eikun ei ei ei.. Äiteys antaa tottakai tarpeeksi kokemusta ja valmentaa toimimaan vaikka Suomen Presidenttinä.

13. Monet äidit oppivat kotiäitivuosinaan tuntemaan myös itseään. Itse olen kasvanut valtavasti henkisesti näiden kahdeksan kotiäitivuoden aikana. Olen löytänyt itseäni, tullut epäitsekkäämmäksi ja itsevarmemmaksi. Minulle avautui aivan uusi tunnemaailma.

Uuden tunnemaailman jutut: vitutus kun on yksin, väsymys kun on valvonut yöt, agressiot semperin banaanimango-soseen loputtua kaupan hyllyltä ja sitä rataa. Tuleehan sitä itsevarmemmaksi kun kukaan ei enää jaksa väittää vastaankaan siksi, että huomaa ettei toisesta ole keskustelemaan. Ja kotiäitihän sitten ottaa sen tietysti riemuvoittona oman älykkyytensä puolesta..

14. Tutkimusten mukaan alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla on vuosittain keskimäärin sata päivää, jolloin heillä on infektio-oireita.

Mitkä tutkimukset sellaista osoittavat? Mitä ne oireet ovat? Nenä vuotaa pakkasella vai?

15. Kotona lapselle on mahdollista tarjota terveellistä ruokaa sen sijaan, että hän mättäisi päivähoidossa einespinaattilettuja ja sokerijugurtteja. Meillä tämä tarkoittaa ravinteiltaan täysiarvoista luomuruokaa, mikä pitää lapset terveenä. Kotona ruuassa voi ottaa huomioon myös lapsen mieltymykset, mikä on äärimmäisen tärkeää, sillä jos lapsen pientä kehoa ei sotke lisäaineilla ja sokerilla, se ilmoittaa, minkälaista ravintoa milloinkin tarvitsee. Mikä ei tarkoita sitä, että ruuanlaittoon pitäisi käyttää aikaa aamusta iltaan- itse olen laiskaakin laiskempi kokki ja opetellut siksi toteuttamaan ruokafilosofiaamme mahdollisimman vähällä vaivalla ja rahalla.

Jos kerran se kotihoidontuki ja lapsilisät riittävät kaikkeen mahdolliseen, jopa luomuruuan syöttämiseen, niin halleluja. Mä taidan sittenkin tehdä kersan.
Ja muuten; niissä päiväkodeissa missä allekirjoittanut on ollut (töissä parissa eri roolissa) niin kyllä niissä on ollut ihan oikea keittiö, ei pelkkää mikroa. Ihan siellä on perunaa keitetty ja tehty ihan kastiketta, esim. jauhelihasta ja milloin mistäkin. Ja tärkeämpää se on ottaa huomioon Lapsen Mieltymykset kun opettaa että kaikkea pitää maistaa vaikkei kaikesta tarvitse tykätä.

16. Jos perheessä on enemmän kuin yksi lapsi, lapset saavat rauhassa kiintyä myös sisaruksiinsa, mikä on korvaamattoman tärkeää. Sisarussuhde on usein ihmisen elämän pisin ihmissuhde.

Niin. Mä en olekaan kiintynyt yhtään mun siskoon jonka kans asuttiin yhdessä ekat 6 vuotta sen elämästä, sit erillään 7 vuotta ja senkin jälkeen ollaan vaan nähty sillon tällön. Ja entäs ne sisarukset ja kaksosetkin jopa, jotka tapaa vasta varhaisaikuisuudessa, tämä kotiäitijumalako on päättänyt että he eivät vaan voi kiintyä toisiinsa koska näin on nyt määrätty?

17. Kotihoitolapsi ei laitostu. Ruokakärry ei ilmesty tyhjästä eivätkä tiskit tiskaudu itsekseen. Lapsi oppii, miten arjen asiat oikeasti pyörivät. Ei tarvita erillistä teemapäivää siitä, miten roskia kierrätetään, ja lapsi oppii luovaksi, kun kaikkea ei tuoda valmiina eteen.

Anteeksi. En tiennyt että kotiäiteys myös opettaa ja velvoittaa kierrättämään. Ja jännä, jos on taas vaihtoehtona että se lapsi syö joko kaikki ateriat kotona tai sitten aterian päiväkodissa ja loput ajat on palttiarallaa nälissään, koska kotonahan ei tehdä ruokaa viikonloppuisin. Eikä iltaisin. Eikä aamupalaa.. Ja kotona ne astiat siitä ruuanlaitosta vähintäänkin tiskautuvat perheen ollessa poissa? Ja ruokakin on uunissa hautumassa kun äiti ja isä tulevat töistä haettuaan mukulan päiväkodista?

18. Päiväohjelmaa voi toteuttaa spontaanisti vaikka sään mukaan. Aurinkoisella ilmalla voidaan olla tunteja puistossa, metsässä tai rannalla. Sadepäivinä voidaan puuhailla sisällä kerhoissa, kylässä tai kotona vaikkapa leikkien, leipoen, askarrellen, lukien, pelaten. Kohtuullisia aikoja ja ikäkautta kunnioittaen voi pelata tietokoneellakin ja katsella DVD:itä.

Kuten aiemmin tuli tosiaan todettua.. Siellä päiväkodissahan ei ole minkäänlaista joustoa. Lapset pidetään väkisin sisällä auringonpaisteella, ja esim. uimaanhan he eivät pääse. Marssitaan siinä porotuksessa pakollinen tunti, ja tietysti se pakollinen tunti marssitaan myös räntäsateessa. Minkälainen kuva tällä kirjottajalla oikeesti on päiväkodeista???

19. On olemassa äitejä, jotka eivät pysty kotiäitiyteen esimerkiksi vakavien mielenterveysongelmien takia. Jos lapsen kaltoinkohtelu on todellista ja vaarantaa tämän kehitystä, on tietysti mietittävä muita vaihtoehtoja. Nämä kotiäidit ovat kuitenkin vähemmistössä, usein jaksamisessa on kyse vain tahdosta ja asenteesta. Äidinrakkaus on voimista vahvin ja auttaa vaikka läpi harmaan kiven. Yksi parhaista kotiäitiystävistäni sairastaa vakavaa mielen sairautta ja on silti kasvattanut kolme ihanaa lasta miehen ollessa ulkomailla töissä. Toki hän on ollut välillä väsynyt, mutta kukapa ei olisi? Ei kotiäidin tarvitse olla täydellinen, ei kukaan ole

Tää on eka kerta kun kuulen, että mielenterveyspotilaan tukitoimiin kuuluu lapsen päiväkotihoito. Ja vielä Vakavien mielenterveysongelmien? Mä luulin että sellaset ohjataan hoitoon.. Ja voiko sitten vakavasti mielenterveysongelmainen toimia äitinä iltapäivisinkään? Ja miten niin ei tarvitse olla täydellinen, johan tässä ensin on käyt palttiarallaa 18 kohtaa käsitellen sitä täydellisyyttä.

20. Kotiäiti tietää, mitä hänen lapsensa päivän aikana tekee. Jos päiväkotiin viedään lapsi, joka ei vielä osaa puhua, vanhemmat ovat täysin hoitajan kertoman varassa. Lapsen tärkeät kehitysaskeleetkin saattavat jäädä kokonaan näkemättä, esimerkiksi juuri ne askeleet, ensimmäiset.

Niinjoo.. Tosiaan se lapsihan viedään sieltä synnytyslaitokselta sinne päiväkotiin suoraan, niin saadaan sinne synnytysosastollekin enemmän paikkoja. Ja säästetään hoitajia.
Ja onhan se kamalaa, jos se lapsi lähtee kouluunkin, niin äidiltä jää näkemättä sen lapsen ensimmäinen suudelma, ensimmäiset kännit, eka tupakka, eka seksikokemus, toka seksikokemus, kolmas seksikokemus...

21. Downshiftaus. Hiljaisuus, rauha ja rakkaus, vähäisempi virikkeellisyys, hitaampi rytmi, tyhjemmät päivät, jopa tylsyys. Niistä syntyy terveitä, tasapainoisia, luovia ja rakastavia lapsia ja aikuisia rakentamaan parempaa maailmaa.

Mitä mä kotiäitejä tunnen, niin aika harva niistä chillaa ja hengaa vaan kersojen kans. Kyl niillä on hektistä, ja kaipaavat välillä omaa aikaakin. Mutta tosiaan, sehän johtuu siitä että osa kaipaa töihin jo kun lapsi on puolitoistavuotias, osa ei ole kyennyt imettämään, kenelläkään heistä ei taida olla varaa pelkkään luomuruokaan, moni heistä ei osaa kierrättää ja lajitella, he haluavat luoda lapselleen rytmejä eivätkä elä "lapsen tahdon mukaan" ja he joutuvat itse käymään kaupassa, joskus lasten kera, joskus ilman.

Kyllä, se ura unohtuu ja lapset siirtyvät seuraaville sukupolville.. Mutta: kuka tämän yhteiskunnan sitten rakentaa, jos jokainen ämmä jää kotiäidiksi? Kuka siivoaa ne marketit iltaisin, jotta hygieniataso pysyy? Kuka siivoaa junat? Kuka siivoaa ne ravintolat, joissa käytte? Kuka tekee kelalla päätökset niistä rahoistanne? Kuka hoitaa ja ylläpitää pankkien järjestelmiä? Kuka ompelee lapsienne vaatteet, kuka valmistaa kankaan niitä varten? Työnteko on tärkeää yhteiskunnalle. Ei se, että lapset kasvatetaan 100% kotona.
Ihminen on arvokas ihan ihmisenä, ja nainen voi olla nainen, ei naiseus ole pelkkää äiteyttä.