Koirailua

Kouvolalaiset eivät satunnaisesti juttele juurikaan, paitsi lemmikeistä. Jyväskylässä asuessani tuli paljon juteltua satunnaisten ihmisten kanssa esim. bussia odotellessa, yksin kahvilassa istuessa tai vaikkapa vain kirjastossa. Täällä keskustelua syntyy eniten lemmikeistä ja nimenomaan lemmikkien seurassa. Yleensä eniten silloin kun itse toivoisi vain että voisi jatkaa matkaa pikaisesti, tai jos esim. yrittää koiraansa saada tekemään tarpeensa ja oikein toivoo että "älä vaan tule juttelemaan, anna tän nyt vaan sujua niin että toi koira paskoo nyt vaan".. Voisin kirjailla muutamia keskusteluja ihan ylös, ja olisi kiva vertailla että miten teillä muualla, hyökkäävätkö ihmiset kimppuun kun kävelette koirienne kanssa ulkona? Tai juttelevatko muuten vain?
(En jaksa väritellä keskustelua tai kirjoitella kuka repliikin tuumailee, niin vetäisen omat osuuteni vinoillen, eli kursiivilla.)

Aamulenkillä, yhdeksän maissa tänä aamuna, jolloin Serry ei suostunut tekemään "mitään". Tuskastuneena yritin maanitella naama norsunvitulla että "perkele, käyppä NYT siellä pissillä. Et helvetti taas panttaa, ja jos sänkyyn teet, niin ammun sut." Eli en varsinaisesti näyttänyt siltä että tulkaa ny juttelemaan mukavia. Tai ehkä se yritti estää meikäläistä ampumasta koiraa siihen paikkaan, eihän sitä koskaan tiedä jos kaivan vatsamakkaroiden alta vaikka konepistoolin.
Mies on pyörän kanssa liikkeellä, selvinpäin, viisissäkymmenissä ehkä.

-Ihanat koirat sulla.
-No enpä kyllä tiiä.
-Onhan ne aina. Tai joskus edes. Vähän kun lapsia, eikö vain?
-Joo, onhan näillä omat metkunsa.
-Mukavia ovat kyllä, kyllä sen näkee, minä kun olen koiraihmisiä.
-Juu.
-Kauniin värisiäkin ovat.
-Ovat juu.
(Mies lähtee poispäin)
-Oikein hyvää päivänjatkoa!
-Sinulle myös, kaikille teille. Mukavia koiria tosiaan.

Ja sitten päivälenkki, n. 15.15, olin palaamassa hikisenä ja tuskaisena, selkä krampissa tunnin kävelyltä. Koiratkin näyttivät siltä että kun tuolta tuulesta pääsee kotiin niin suoraan nukkumaan. (Menivätkin, kävivät vain juomakupilla ja nyt sitten molemmat ovat ketarat ojollaan..) Kadun vieressä seisoo reippaasti humaltunut mies, neljän kympin tuollapuolen, olettaisin.

-Onpas sulla erikokoiset koirat!
-Joo.
-Ihan lyhyet jalat toisella, tepastelee noin, ja isompi on kuin pantteri! Tai tiikeri!
-Juu..
-Meilläkin oli maalla asuessa spaniileita.
-Vai että spaniileita.
-Joo, ja perkeleesti kissoja. Ihan suoraan sanottuna ihan perkeleesti kissoja.
-Niin, ne tuppaa lisääntymään vapaana.
-Joo. (tulee rapsuttelemaan Sania) Tää on kyllä mahtava. Mikäs rotu tää nyt onkaan, pantteri?
-Tanskandoggi.
-Upeen värinen. Tytölläkin on tämmönen, ihan toisen värinen. Tästä ei tiiä onko tää tiikeri vai pantteri.
-Mmmh.
-Tykkää kun sitä rapsuttaa.
-Juu.
-Toinen on vähän ärhäkämpi.
-Niin se on, yleensä nää pienet on ärhäkämpiä.
(kävelemme koirien kanssa poispäin, reippain askelin)
-Komeita ovat, nätisti kävelevät. Kaikki te kolme tyttöä!
-Kiitos kiitos, kävelehän sieki turvallisesti kotia kohti!
-Yritetään selvitä!