Arvauskeskus ja sen toiminta

Kun muutin tänne Jyväskylästä muutamia vuosia sitten, jouduin muuttopäivänäni pistäytymään Kuusankoskella ensiavussa. Olin järkyttynyt siitä, että jokaisessa sängyssä, myös omassani, oli kiinni lepositeet. Turha kai sanoa, että Jyväskylässä näin ei ollut.

Muutama vuosi sitten yritin varata gynekologille aikaa. Olisin uusinut e-pillerireseptini, ja samalla siis käynyt papa-kokeessa sekä mammografiassa. Minulle ilmoitettiin ettei Kouvolalla ollut sillä hetkellä gynekologia, joten aikaa ei voi saada. Reseptin voi kuitenkin käydä uusituttamassa muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan. Papa-kokeeseen voi saada kuulema lähetteen jos lääkäri katsoo tarpeelliseksi, ja mammografiaan olen liian nuori. Jännä sinällään, Jyväskylässä minut mammografioitiin muutaman vuoden välein, kun pelkäsivät e-pillereiden lisäävän rintasyövän riskiä. Käsittääkseni näin on vieläkin, ja aloin itse siinä määrin pelätä riskejä, tai lähinnä sitä etten pääsisi hoitoon, että lopetin e-pillerit, jotka mm. säännöllistivät kuukautiseni, sen ilmiselvän hyötypuolen lisäksi.

Muutama vuosi sitten kävi myös niin että silloinen eksäni löysi alapäästäni kyhmyn, joka oli n. herneen kokoinen. Kävin näyttämässä terveyskeskuksessa, ja sanoivat ettei mitään hätää, joku rasvapatti vain. Kun se rasvapatti sitten kasvoi kirsikkatomaatin kokoiseksi, menin uudelleen lääkäriin. Lääkäri pisti neulan pattiin ja otti näytteen ja sanoi että ei sen väliä, kotiin vaan, hän lähettää sitten tutkittavaksi näytteen.
Sitten kului päivä, vai liekö kaksi, ja turvotus vain lisääntyi. Virtsaaminen sujui huonosti ja kolotti niin maan vietävästi. Menin Kuusankoskelle iltapäivällä valittamaan, mutta lähettivät kotiin. Aamuyöstä en enää kivuiltani pystynyt olemaan ja huusin ja itkin joka askeleella. Tilasin ambulanssin, ja miehet lähes kantoivat minut ambulanssiin. Kuusaalta käskivät suoraan Kotkaan kerran vilkaistuaan. Kotkassa lääkäri joutui rauhoittamaan ennenkuin pystyi tutkimaan, sillä kipu ja turvotus olivat järkyttäviä. Kotkan lääkärit sanoivat että missään nimessä ei olisi pitänyt pistellä neuloilla tai millään muullakaan. Nyt kysta oli tulehtunut ja niitä oli jo muutamia. Ihmettelivät ääneen, miksei minua oltu hoidettu. Makoilin siellä sitten toipumassa viikon, ja kotiinpäästyäni lähetin sitten sen "huomautuksen" vai mikä olikaan tälle potilasasiamiehelle, Eki Lahdelle. Vastausta ei koskaan tullut.

Erään kerran istuin ensiavussa hakemassa lääkkeitä virtsatietulehdukseeni. Lääkäri kieltäytyi kirjoittamasta lääkkeitä, ja hän sanoi että vaivani parantuisi jos en olisi niin kovasti ylipainoinen. Ilmoitin tiukkaan sävyyn, että tiedän kyllä normaalipainoisia ihmisiäkin, jotka ovat virtsatietulehduksesta kärsineet. Lääkärin kanssa väittelimme siitä, että minä en voinut tietää että se oli virtsatietulehdusta, vaan hänen mielestään koko ongelma oli ylipainon syytä.
Hän kieltäytyi kirjoittamasta reseptiä tai lähetettä labraan, ja kun aikana kiljuin, hän ilmoitti koneelle laittavansa merkinnän että olen hankala potilas ja kutsuvansa vartijan apuun.
Toinen lääkäri kirjoitti sitten lähetteen labraan ja minulla todettiin, kuinka ollakaan, virtsatietulehdus ja sain puhelinreseptin apteekkiin. Kantelin tästäkin, mutta tämä Eki Lahti ei koskaan vastannut mitään.

Joskus heti Kouvolaan muuttaessani hain unilääkereseptin. Siitä jäi terveyskeskuksen tietoihin tietysti merkintä. Kun sitten kävin selvittelemässä mahdollisuuksiani hedelmöityshoitolähetettä varten, minulle ilmoitettiin tiukasti että "meillä kouvolassa ei mielenterveysongelmaiset yleensä lisäänny". En saanut siis myöskään lähetettä. Sen jälkeen en ole yrittänytkään, oli se sen verran nöyryyttävää. Ei sillä, ei minusta ehkä äidiksi olisikaan.

Ehkä n. vuosi sitten menin Kuusankoskelle iltapäivystykseen, olin kertakaikkisen tukossa ja minusta tuntui että taju lähtee kankaalle. Astmaatikkona tiedän, milloin tarvitsen muutakin lääkeapua kuin omat astmalääkkeeni. Kävin sitten ilmottautumassa, ja minut käskettiin odottamaan. Odotin, mieheke vierelläni, tunnin, toisen ja kolmannen. Neljännenkin, ja odotushuone tyhjeni. Kävin sitten kysymässä, että mikä on, miksi en pääse sisään. Hoitaja selvitteli asiaa lääkäriltä, joka selvitti että hän ei flunssapotilaita päivystyksessä hoida. Lääkäri oli tummaihoinen ja miehekkeelläni pamahti siinä vaiheessa hermo, ja hän oli vähällä hyökätä lääkärin kimppuun. Huolimatta kuumeestani ja tukkoisuudestani sain hänet kuitenkin työnnettyä ulos päivystyspoliklinikalta vaikka hän karjui "mutiaiselle" muutamankin valitun sanan istuttamisestamme.. Seuraavana päivänä sitten soittelin aamulla ja ilmestyin rähmäisenä hoitajan vastaanotolle aamusta, ja sain sitten suoraan siirron lääkärille, ja sieltä sitten, ihme kyllä, takautuvasti sairaslomaa myös edelliselle illalle ja lääkityksenkin.

Jostain kumman syystä minulla ei oikein riitä ymmärrystä tälle Kouvolan lääkäritoiminnalle..

Viime viikolla sairastuin mahatautiin. Sain hoitajalta sairaslomaa. Ei mennyt ohi. Soitin maanantaina varatakseni ajan lääkärille, ilmoittivat että hoitajalle on mentävä. Menin, sain päivän sairaslomaa. Yritin sinnitellä yön, ja soittelin tiistai-aamuna taas klo 8 varatakseni aikaa. Olin aamun ensimmäinen tai toinen soittaja. Ei kuulema ole ollenkaan akuuttiaikoja lääkäreille koko tiistaille, joten eikun päivystykseen. Menin sitten sinne istuksimaan kahdeksi tunniksi, ja lääkäri kirjoitti vielä viikon ja varoitteli että tämä on kestänyt ihmisillä kolmekin viikkoa, että siihen voi varautua.. Jos kerran on tiedossa että tämä on pitkäkestoista, mikä perhana siinä on, ettei sitten voi kirjoittaa kun yhdestä kahteen päivää monessa jaksossa..??

Mielenterveyspuolen hoitamisista kirjoittelen joulun tienoilla, kunhan saan tietää, miten tuo miehekkeen hoito oikeasti sujuu...